Tänään siitä on vuosi, ja vieläkin kaipaan.
Ehkä olen kuin pöllö-Bill eilisessä ohjelmassa. Tosin nukahdin kesken (senkin) ohjelman eli en tiedä miten hänen rakkaansa kävi.
keskiviikko 29. lokakuuta 2008
torstai 9. lokakuuta 2008
Syksy
En pidä syksystä. Se on se talven uhka. Kylmää, pimeää, sateista. En osaa nauttia edes niistä kauniista, aurinkoisista syyspäivistä. Kuitenkin on kylmää ja vaatteita tarvitaan monta kerrosta.
Syksyllä aina alkaa ahdistaa. En halua tätä ja tätä, haluaisin jotain muuta. Pois täältä, lämpimään. Tai edes kotiin, takkatulen loimuavaan lämpöön. Talviunille kolmeksi kuukaudeksi?
Syksyllä aina alkaa ahdistaa. En halua tätä ja tätä, haluaisin jotain muuta. Pois täältä, lämpimään. Tai edes kotiin, takkatulen loimuavaan lämpöön. Talviunille kolmeksi kuukaudeksi?
torstai 18. syyskuuta 2008
Kaverit
Idolsissa 17-vuotias tyttö hehkutti miten kaverit on perhe ja ne tukee ja kannustaa.
Aloin miettiä omaa nuoruutta (kyllä, olen jo niin vanha). 18-vuotiaana, ensimmäisessä omassa kodissa. Kaverit osti porukassa mulle mikroaaltouunin joululahjaksi. Yhä se muuten palvelee tuossa 15-vuotiaana...
Ihan käsittämätön, Leena siinä oli varmaan puuhanaisena. Mikro oli kannettu keittiön pöydälle kun olin töissä. Istuin ja itkin. Se oli sitä nuoruutta. Meitä oli iso porukka, osan kanssa oltiin tiiviimmin kavereita, osan kanssa kuuluttiin vaan samaan porukkaan.
Nyt niitä porukoita on löytynyt facebookista, ja niitten kanssa onkin ihan kiva löytää jälleen yhteys. En mä koulukavereita niinkään kaipaa, kuin niitä Kavereita. Vieläkin tuntee jonkinlaista "lämpöä" kun tulee viesti joltakulta nuoruuden läheisistä.
Ne oli rankkoja aikoja, mutta rakkaita. Elämässä tapahtui.
Aloin miettiä omaa nuoruutta (kyllä, olen jo niin vanha). 18-vuotiaana, ensimmäisessä omassa kodissa. Kaverit osti porukassa mulle mikroaaltouunin joululahjaksi. Yhä se muuten palvelee tuossa 15-vuotiaana...
Ihan käsittämätön, Leena siinä oli varmaan puuhanaisena. Mikro oli kannettu keittiön pöydälle kun olin töissä. Istuin ja itkin. Se oli sitä nuoruutta. Meitä oli iso porukka, osan kanssa oltiin tiiviimmin kavereita, osan kanssa kuuluttiin vaan samaan porukkaan.
Nyt niitä porukoita on löytynyt facebookista, ja niitten kanssa onkin ihan kiva löytää jälleen yhteys. En mä koulukavereita niinkään kaipaa, kuin niitä Kavereita. Vieläkin tuntee jonkinlaista "lämpöä" kun tulee viesti joltakulta nuoruuden läheisistä.
Ne oli rankkoja aikoja, mutta rakkaita. Elämässä tapahtui.
torstai 4. syyskuuta 2008
Kissatohinaa
Joskus tulee itsekin ihmeteltyä miten paljon tämä harrastus minua hallitsee. Tällä hetkellä on yhdistystoiminnan kautta Ruotsin matkan järjestelyt ja ilmoittautumisten vastaanotto ja säätäminen SEKÄ Lemmikkimessujen järjestelyt ja ilmoittautumisten vastaanottaminen toisilta yhdistyksiltä. Ja lehteenkin pitäisi jokunen kuva ja pieni tekstinpätkä saada lähetettyä.
Maanantaina käytiin eläinlääkärissä Vammalassa, Keikka ja Mata saivat rokotukset ja Nupusta otettiin rabiesvasta-ainetesti, jospa se pääsisi Tukholmaan mukaan.
Aliisa ja Tuomas ovat häämatkallaan ja kahdeksan päivän ajan käyn heidän kissakatrastaan huoltamassa. Hassua muuten, että ei kissat ruokaa huomioi kun menen sitä lautasille lappaamaan. Ehei, se on seuraa ja leikkiä, sitä kaivataan!
Lauantaina on Seinäjoella kansainvälinen kissanäyttely, ja sitä varten haettiin eilen Ukko Vaasasta Poriin, jotta pääsee mukaan siitosurosluokkaan kisaamaan. Eli parin päivän ajan hoidan myös yhtä kissaa tuolla saunalla...
Onneksi näyttelyyn ei ole täältä kotoa lähdössä ketään, ei tarvitse miettiä pesua! Mutta pakkaamista ja viemisiä, niitä täytyisi miettiä. Mantaakin olisi ollut kiva käydä katsomassa jo ennen näyttelyä, mutta aika ei taida riittää.
Samoin miettiä pitäisi yritystäkin, yksi lavallinen almoa odottaa kuistilla purkamista, ja Jennille pitäisi kipaista Zooplussan tilauksesta hänen kisujensa ruuat. Tänään ehdin sentään päivällä hakemaan tulostimeen värikasetit, jotta saan Krissen pentuilmotuksen tulostettua Seinäjoelle...
Tekemistä riittää, mutta ei kai sitä tekisi jos ei tykkäisi. Jaa niin mitä tulee telkkarista, emmää vaan tiedä...
Maanantaina käytiin eläinlääkärissä Vammalassa, Keikka ja Mata saivat rokotukset ja Nupusta otettiin rabiesvasta-ainetesti, jospa se pääsisi Tukholmaan mukaan.
Aliisa ja Tuomas ovat häämatkallaan ja kahdeksan päivän ajan käyn heidän kissakatrastaan huoltamassa. Hassua muuten, että ei kissat ruokaa huomioi kun menen sitä lautasille lappaamaan. Ehei, se on seuraa ja leikkiä, sitä kaivataan!
Lauantaina on Seinäjoella kansainvälinen kissanäyttely, ja sitä varten haettiin eilen Ukko Vaasasta Poriin, jotta pääsee mukaan siitosurosluokkaan kisaamaan. Eli parin päivän ajan hoidan myös yhtä kissaa tuolla saunalla...
Onneksi näyttelyyn ei ole täältä kotoa lähdössä ketään, ei tarvitse miettiä pesua! Mutta pakkaamista ja viemisiä, niitä täytyisi miettiä. Mantaakin olisi ollut kiva käydä katsomassa jo ennen näyttelyä, mutta aika ei taida riittää.
Samoin miettiä pitäisi yritystäkin, yksi lavallinen almoa odottaa kuistilla purkamista, ja Jennille pitäisi kipaista Zooplussan tilauksesta hänen kisujensa ruuat. Tänään ehdin sentään päivällä hakemaan tulostimeen värikasetit, jotta saan Krissen pentuilmotuksen tulostettua Seinäjoelle...
Tekemistä riittää, mutta ei kai sitä tekisi jos ei tykkäisi. Jaa niin mitä tulee telkkarista, emmää vaan tiedä...
maanantai 28. heinäkuuta 2008
28.7.
Ellin syntymäpäivä.
Kyllähän niitä on juhlittukin, kymppiveet oli isot bileet ja iso oli tarkoitus juhlia 15-vuotisbileitäkin. Kenties niitä vielä juhlitaankin. Paljon on Ellistä saatu juhlan aiheita.
Kyllähän niitä on juhlittukin, kymppiveet oli isot bileet ja iso oli tarkoitus juhlia 15-vuotisbileitäkin. Kenties niitä vielä juhlitaankin. Paljon on Ellistä saatu juhlan aiheita.
perjantai 11. heinäkuuta 2008
Ei todellakaan hiljaiseloa
Vaikka blogi onkin jäänyt hiljaiseksi, ei meillä ole eletty hiljaiseloa!
Pennut veivät touko-kesäkuun vaihteen mennessään, ruokailuineen, siivouksineen, rokotusreissuineen, paperitöineen, luovutuksineen, leikkimisineen, riehumisineen... Juhannusta edeltävänä viikonloppuna vein viimeisen Jyväskylään, ja juhannuksena vain istuin kotona ja nautin tekemättömyydestä!
Juhannusta seuraavana viikonloppuna aloitin kesälomani ensimmäisen pätkän, ja lähdin Jaanan kanssa kohti Kuopiota ja Siilinjärven kissanäyttelyä. Perjantai-illalla olo oli yksinäinen, mutta ehkä sekin on ihan tervettä, hetkeen en ole sitä tunnetta kokenutkaan... Näyttelyt menivät ihan poskelleen, Molla halusi pomottaa edes jotakuta, kun Nuppu on meillä ottamassa laumaa hanskaansa, ja Mollan nyrkin alle jäi tuomari-parka. Menestys oli sen mukainen...
Kotiuduttua päivät kuluivat siivillä, ja torstaina oli jo aika perinteisen kesäretken. Tänä vuonna kyydissä olivatkin Hertan omistajat Aija, Aleksi ja Samppa 4-vee. Yllättävän hyvin reilu 500 kilometrin matka kuitenkin sujui! Vaasassa pistäydyimme katsomassa ylitsevuotavaa Ukkoa, jolle vein lahjaksi kokoa suuremmat valjaat...
Oulu oli jälleen yhtä ihana ja rentouttava kuin aina. Tosin ihanuus ei liity läheskään niin paljon itse kaupunkiin kuin se liittyy emäntäämme Ullaan. Alkaa olla ihan hyväksikäyttäjä olo, kun Ullan luo tulee aina kuin kotiinsa, eikä siten osaa käyttäytyäkään kuin vieras. Kiitosta on niin vaikea osoittaa tarpeeksi isosti, Ulla KIITOS!!
Kempeleen näyttely sujui yhtä mukavasti kuin aina, ystäviä oli taas paikalla yllinkyllin. Ensimmäinen kasvattaja-luokkakin tänä vuonna sujui ihan mallikkaasti, pisteet olivat jotain 104,66666 tms.
Kotiin tultiin maanantai-illalla myöhään, ja nyt onkin laiskoteltu kesälomaa, joka loppuu heti ensi viikolla. Kuistin katto sentään sai uuden kerroksen, jospa sade nyt pysyisi ulkona.
Pennut veivät touko-kesäkuun vaihteen mennessään, ruokailuineen, siivouksineen, rokotusreissuineen, paperitöineen, luovutuksineen, leikkimisineen, riehumisineen... Juhannusta edeltävänä viikonloppuna vein viimeisen Jyväskylään, ja juhannuksena vain istuin kotona ja nautin tekemättömyydestä!
Juhannusta seuraavana viikonloppuna aloitin kesälomani ensimmäisen pätkän, ja lähdin Jaanan kanssa kohti Kuopiota ja Siilinjärven kissanäyttelyä. Perjantai-illalla olo oli yksinäinen, mutta ehkä sekin on ihan tervettä, hetkeen en ole sitä tunnetta kokenutkaan... Näyttelyt menivät ihan poskelleen, Molla halusi pomottaa edes jotakuta, kun Nuppu on meillä ottamassa laumaa hanskaansa, ja Mollan nyrkin alle jäi tuomari-parka. Menestys oli sen mukainen...
Kotiuduttua päivät kuluivat siivillä, ja torstaina oli jo aika perinteisen kesäretken. Tänä vuonna kyydissä olivatkin Hertan omistajat Aija, Aleksi ja Samppa 4-vee. Yllättävän hyvin reilu 500 kilometrin matka kuitenkin sujui! Vaasassa pistäydyimme katsomassa ylitsevuotavaa Ukkoa, jolle vein lahjaksi kokoa suuremmat valjaat...
Oulu oli jälleen yhtä ihana ja rentouttava kuin aina. Tosin ihanuus ei liity läheskään niin paljon itse kaupunkiin kuin se liittyy emäntäämme Ullaan. Alkaa olla ihan hyväksikäyttäjä olo, kun Ullan luo tulee aina kuin kotiinsa, eikä siten osaa käyttäytyäkään kuin vieras. Kiitosta on niin vaikea osoittaa tarpeeksi isosti, Ulla KIITOS!!
Kempeleen näyttely sujui yhtä mukavasti kuin aina, ystäviä oli taas paikalla yllinkyllin. Ensimmäinen kasvattaja-luokkakin tänä vuonna sujui ihan mallikkaasti, pisteet olivat jotain 104,66666 tms.
Kotiin tultiin maanantai-illalla myöhään, ja nyt onkin laiskoteltu kesälomaa, joka loppuu heti ensi viikolla. Kuistin katto sentään sai uuden kerroksen, jospa sade nyt pysyisi ulkona.
maanantai 5. toukokuuta 2008
Kissanristiäiset
Lauantai 3.5. oli iloinen päivä! Kissanristiäiset onnistuivat täydellisesti, ilma oli upea, ystävät vielä upeampia. Rakkaat, te olette parhaita! En tiedä kenestä aloittaisin kiittelyn, tapahtuma onnistui niin monen, teidän jokaisen, ansiosta. Jokainen laittoi kortensa kekoon, teki, toi, järjesti mitä pyysin. Lehti sai mitä pyysikin, näytelmän kaikki osat olivat paikallaan, täydellisesti! Koko sunnuntain olin iloisella ja tyytyväisellä tuulella, tapahtuma onnistui kaikin puolin nappiin! KIITOS!!!
Niin ne nimet:
Ninelli's I catch fireflies
Ninelli's I colour rainbows
Ninelli's I am Mommy's muse
Ninelli's I fly high
Ninelli's Jippi-a-Jee
Ninelli's Jabadaba-JUU
(Mielelläni ottaisin vastaan kuvia, joita nappailitte lauantaina. Laitetaan kotisivuillekin juttu miten 'pölöjä' ja hassuja ollaan.)
Niin ne nimet:
Ninelli's I catch fireflies
Ninelli's I colour rainbows
Ninelli's I am Mommy's muse
Ninelli's I fly high
Ninelli's Jippi-a-Jee
Ninelli's Jabadaba-JUU
(Mielelläni ottaisin vastaan kuvia, joita nappailitte lauantaina. Laitetaan kotisivuillekin juttu miten 'pölöjä' ja hassuja ollaan.)
keskiviikko 23. huhtikuuta 2008
Nimet, taas
Tällä kertaa en pyydä enää apuja, nimet alkavat hahmottua. Pari on vielä prosessoinnissa kirjoitusasun suhteen, mutta perittaatteessa kaikki on nyt 'keksitty'. Chase vai catch flies, se vähän vielä mietityttää. Chase voisi olla enemmän butterflies ja tyttönimi, catch ehkä niitä fireflies kun kyseessä on vielä poikakin (olenko sekoamassa kun mietintä on tämän tasoista, vai vaan tosi paatunut perinteisiin sukupuolirooleihin? No toisaalta, burma on mielestäni voimakkaan 'perinteinen' sukupuolieroissaan, tytöt on sirpakoita nirppanokkia ja pojat rauhallisempia putkiaivoja.).
Niin, kissanristiäisetkin sovittiin järjestettäväksi taas, "yleisön pyynnöstä". Ehkä nyt mielikuvitus taas riittää niiden suunnitteluun, kun nuo nimet ovat valmiit. Final-kutsutkin pitäisi kenties lähettää... Mutta jos nyt ihan ensiksi täyttäisi nuo rekisteröintipaperit, jotta tämä nimijahkailu loppuisi!
Niin, kissanristiäisetkin sovittiin järjestettäväksi taas, "yleisön pyynnöstä". Ehkä nyt mielikuvitus taas riittää niiden suunnitteluun, kun nuo nimet ovat valmiit. Final-kutsutkin pitäisi kenties lähettää... Mutta jos nyt ihan ensiksi täyttäisi nuo rekisteröintipaperit, jotta tämä nimijahkailu loppuisi!
maanantai 21. huhtikuuta 2008
Maanantaiaamu
Kun maanantaiaamuna ei muista vakkariasiakkaiden nimiä ulkoa, on ollut hyvä viikonloppu.
Rentouduttua tuli ja kivaa oli. Monta asiaa lähti etenemään oikeita raiteita.
Jos jotain, on minulla mahtavia kasvattien omistajia, viikonloppuna tapasin heistä (pe 1, la 2,3,4) neljä ja puhelimessa juttelin vielä kahden kanssa. Mahtavia ihmisiä, iloisia, avoimia, MUKAVIA! Ystäviä toisin sanoen siis.
Pennuille on nyt kaikille alustavasti kodit tiedossa. Jos vielä Orvokki löytäisi sen asunnon, niin Cekustin antaisin sinne ilolla Ainon kaveriksi. (Akusti on ainut jolla on oikea kutsumanimi, ja jonka erotan kolmikosta. Kunnes kaksi muuta poikaa muuttuvat 'oman näköisikseen' ovat ne leikillisesti Bekusti ja Cekusti) Mantaa kävi eilen perhe katsomassa, ja sijoitussopimuksesta neuvotellaan. Koko perhe vaikutti niin "eläinväeltä", että jäi erinomaisen kiva fiilis. Ehkä minulla ei edelleenkään ole sinistä kissaa kotona...
Maanantaiaamuna pitää palata arkeen. Nimet pitäisi keksiä ja Lotan tilanne huolestuttaa, mutta muuta ei voi tehdä kuin odottaa. Seuraavaa kivaa viikonloppua odotellessa rauhallista työviikonalkua kaikille!
Rentouduttua tuli ja kivaa oli. Monta asiaa lähti etenemään oikeita raiteita.
Jos jotain, on minulla mahtavia kasvattien omistajia, viikonloppuna tapasin heistä (pe 1, la 2,3,4) neljä ja puhelimessa juttelin vielä kahden kanssa. Mahtavia ihmisiä, iloisia, avoimia, MUKAVIA! Ystäviä toisin sanoen siis.
Pennuille on nyt kaikille alustavasti kodit tiedossa. Jos vielä Orvokki löytäisi sen asunnon, niin Cekustin antaisin sinne ilolla Ainon kaveriksi. (Akusti on ainut jolla on oikea kutsumanimi, ja jonka erotan kolmikosta. Kunnes kaksi muuta poikaa muuttuvat 'oman näköisikseen' ovat ne leikillisesti Bekusti ja Cekusti) Mantaa kävi eilen perhe katsomassa, ja sijoitussopimuksesta neuvotellaan. Koko perhe vaikutti niin "eläinväeltä", että jäi erinomaisen kiva fiilis. Ehkä minulla ei edelleenkään ole sinistä kissaa kotona...
Maanantaiaamuna pitää palata arkeen. Nimet pitäisi keksiä ja Lotan tilanne huolestuttaa, mutta muuta ei voi tehdä kuin odottaa. Seuraavaa kivaa viikonloppua odotellessa rauhallista työviikonalkua kaikille!
sunnuntai 13. huhtikuuta 2008
Nimet...
Vielä vähän hienosäätöä?
Yksi creme poika muuttaa Ulvilaan, ja tuleva omistaja ehdotti nimeksi jotain kirjoittamiseen liittyvää. I write stories suoraan on jotenkin "kissaton", jotain mielikuvituksellisempaa saisi olla.
Ninelli's I tell tales? I tell stories?
Onko Ninelli's I flyhighinthesky liian sekava? Tarpeeksi sekava? ;-)
Yksi creme poika muuttaa Ulvilaan, ja tuleva omistaja ehdotti nimeksi jotain kirjoittamiseen liittyvää. I write stories suoraan on jotenkin "kissaton", jotain mielikuvituksellisempaa saisi olla.
Ninelli's I tell tales? I tell stories?
Onko Ninelli's I flyhighinthesky liian sekava? Tarpeeksi sekava? ;-)
sunnuntai 6. huhtikuuta 2008
Nimiriihi jatkuu
Pähkäilen (yllätys!).
Jospa Jiit olisivatkin vaan ne Jippiajee ja Jabadabaduu (vai Jabadabajuu?)?? Häh?
Iitkin alkavat hahmottua, nyt on "kasassa"
I chase fireflies
I colour rainbows
I climb mountains, ehkä
I can boogie, ehkä
mutta mikä tuolle tytölle nimeksi? Jotain taivasta, kuuta, pilviä tms?
Jospa Jiit olisivatkin vaan ne Jippiajee ja Jabadabaduu (vai Jabadabajuu?)?? Häh?
Iitkin alkavat hahmottua, nyt on "kasassa"
I chase fireflies
I colour rainbows
I climb mountains, ehkä
I can boogie, ehkä
mutta mikä tuolle tytölle nimeksi? Jotain taivasta, kuuta, pilviä tms?
perjantai 4. huhtikuuta 2008
Tatuointi vai ei tatuointia
Niih, nimiä pitäisi keksiä, tehdä veroilmoitusta, siivota, käydä kaupassa hakemassa pennuille silakkafilettä ja aloittaa ruokarumba... niin tämä surffailee netissä ja suunnittelee jälleen kerran tatuointia.
Lääkärissä kävin ja sain antibioottikuurin poskiontelontulehdukseen ja neljän päivän sairasloman. Eli pitäisi levätä. Hyvä syy jättää veroilmoitus (jättöpäivä 3.4.) vieläkin tekemättä (soitin kyllä ja sain lisäaikaa maanantaihin). Olo ei todellakaan ole hyvä, on joko vilu tai vaihtoehtoisesti hiki. Päätä särkee ja räkä tulvii.
Mutta siis sitä tatuointia mietin. Olen pitkään miettinyt, yli kymmenen vuotta jo. Kakarana jo luin jonkun kirjan, nimi oli jotain tyyliin 'liian kaunis perhoseksi', ellen sekoita kirjoja, luin nimittäin kaikki nuorisokirjat Rauman kirjastosta, mutta joka tapauksessa kirjassa jollakulla oli tatuoitu perhonen. Silloin halusin itselleni kaunistukseksi perhosen. Aikaa meni, ja kissat tulivat kuvioon, jäädäkseen. Kissatatuointia olen miettinyt aina silloin tällöin, mutta aina se on tyssännyt kuvan valintaan. Eikä paikkakaan tatuoinnille ole selvä.
Päätin jo että kolmekymppissynttäreillä joko otan tatuoinnin tai hyppään tandem-hypyn. Molemmat jäivät tekemättä. (Oltiin muuten Lauri Tähkän keikalla, enkä tykännyt edes silloin) Sisko on "kunnostautunut" tässä asiassa, otti ensimmäisen, tyylitellyn kissan, selkäänsä jo nuorena. Viime vuonna loppukesästä juttelin Elinalle että olen päättänyt ottaa tatuoinnin jos ja kun Ellistä joudun eroamaan. Karmea ajatus, mutta tuo hetki tuli paljon ajattelemaani aikaisemmin. Sen jälkeen Elina muistutti lupauksesta, ja ajatus oli jouluksi ottaa tatuoinnit yhdessä. Elina hakikin, jo kolmantensa, mutta minulta yhä uupuu.
Ellin kuva, se on selvä. Niistä studiokuvista, varmaankin se edestä otettu kuva jossa Elli kävelee 'luo'. Toisaalta haluaisin että tatuoinnissa näkyisi lempeä Elli, minun Ellini, ja kyseisessä kuvassa Ellin ilme on burmamaisen julkea. Se mikä eniten epäilyttää, on etten ole välittänyt oikeastaan yhdestäkään tatuoinnista joka on tehty tarkasti valokuvasta - ne näyttävät jotenkin vääristyneiltä kaikki. Toinen ongelma on paikka mihin tatuointi laitettaisiin: jalkoihin en halua mitään, en pidä jaloistani. Selkä on liian "pois" haluan nähdä Ellin itse. Rinta on liian "näkyvä" (?) vaikea peittää tarpeen tullen. Eli jäljelle taitavat jäädä vain kädet, käsivarret ja olkapäät. Miksi minusta tuntuu että tatuointi olkapäässä on jotenkin miehekäs paikka? Alavatsaan voisin ottaa myös tatuoinnin, mutta onko se jotenkin "halpa" alue Ellille?
Minulle jo suositeltiin että raumalainen tatuointipaikka on kiva ja siisti, mutta osataanko siellä tehdä kuvasta kiva tatuointi? Sellainen paikka pitäisi löytää. Kokemus kissakuvista ei olisi pahitteeksi.
Isoin MUTTA koko asiassa on se etten koskaan ole ollut hyvä päätösten tekemisessä, nimimerkillä keittiön seinät yhä pelkillä cyprokeilla kun en osaa valita väriä, materiaalia tai muitakaan ratkaisuja seinien suhteen...
P.S. edelliseen kirjoitukseen - nimiriihin on yhä kesken, ehdotuksia vaan tulemaan!
Lääkärissä kävin ja sain antibioottikuurin poskiontelontulehdukseen ja neljän päivän sairasloman. Eli pitäisi levätä. Hyvä syy jättää veroilmoitus (jättöpäivä 3.4.) vieläkin tekemättä (soitin kyllä ja sain lisäaikaa maanantaihin). Olo ei todellakaan ole hyvä, on joko vilu tai vaihtoehtoisesti hiki. Päätä särkee ja räkä tulvii.
Mutta siis sitä tatuointia mietin. Olen pitkään miettinyt, yli kymmenen vuotta jo. Kakarana jo luin jonkun kirjan, nimi oli jotain tyyliin 'liian kaunis perhoseksi', ellen sekoita kirjoja, luin nimittäin kaikki nuorisokirjat Rauman kirjastosta, mutta joka tapauksessa kirjassa jollakulla oli tatuoitu perhonen. Silloin halusin itselleni kaunistukseksi perhosen. Aikaa meni, ja kissat tulivat kuvioon, jäädäkseen. Kissatatuointia olen miettinyt aina silloin tällöin, mutta aina se on tyssännyt kuvan valintaan. Eikä paikkakaan tatuoinnille ole selvä.
Päätin jo että kolmekymppissynttäreillä joko otan tatuoinnin tai hyppään tandem-hypyn. Molemmat jäivät tekemättä. (Oltiin muuten Lauri Tähkän keikalla, enkä tykännyt edes silloin) Sisko on "kunnostautunut" tässä asiassa, otti ensimmäisen, tyylitellyn kissan, selkäänsä jo nuorena. Viime vuonna loppukesästä juttelin Elinalle että olen päättänyt ottaa tatuoinnin jos ja kun Ellistä joudun eroamaan. Karmea ajatus, mutta tuo hetki tuli paljon ajattelemaani aikaisemmin. Sen jälkeen Elina muistutti lupauksesta, ja ajatus oli jouluksi ottaa tatuoinnit yhdessä. Elina hakikin, jo kolmantensa, mutta minulta yhä uupuu.
Ellin kuva, se on selvä. Niistä studiokuvista, varmaankin se edestä otettu kuva jossa Elli kävelee 'luo'. Toisaalta haluaisin että tatuoinnissa näkyisi lempeä Elli, minun Ellini, ja kyseisessä kuvassa Ellin ilme on burmamaisen julkea. Se mikä eniten epäilyttää, on etten ole välittänyt oikeastaan yhdestäkään tatuoinnista joka on tehty tarkasti valokuvasta - ne näyttävät jotenkin vääristyneiltä kaikki. Toinen ongelma on paikka mihin tatuointi laitettaisiin: jalkoihin en halua mitään, en pidä jaloistani. Selkä on liian "pois" haluan nähdä Ellin itse. Rinta on liian "näkyvä" (?) vaikea peittää tarpeen tullen. Eli jäljelle taitavat jäädä vain kädet, käsivarret ja olkapäät. Miksi minusta tuntuu että tatuointi olkapäässä on jotenkin miehekäs paikka? Alavatsaan voisin ottaa myös tatuoinnin, mutta onko se jotenkin "halpa" alue Ellille?
Minulle jo suositeltiin että raumalainen tatuointipaikka on kiva ja siisti, mutta osataanko siellä tehdä kuvasta kiva tatuointi? Sellainen paikka pitäisi löytää. Kokemus kissakuvista ei olisi pahitteeksi.
Isoin MUTTA koko asiassa on se etten koskaan ole ollut hyvä päätösten tekemisessä, nimimerkillä keittiön seinät yhä pelkillä cyprokeilla kun en osaa valita väriä, materiaalia tai muitakaan ratkaisuja seinien suhteen...
P.S. edelliseen kirjoitukseen - nimiriihin on yhä kesken, ehdotuksia vaan tulemaan!
maanantai 31. maaliskuuta 2008
Nimiriihi
Kahdet nimet prosessissa, apua tarvitaan! (tuleepa samalla vähän galluppia, ketkä tätä blogia lukevat ;-) )
Molemmille I- ja J-pennuille teema on sama "minä".
Ii:t on vähän fantasiaa, satua:
I chase dragons on yhden pojan nimi
I colour rainbows voisi olla toisen pojan nimi, siitosuroksen (cremet tekee kilppareita!)
Sitten tarvitaankin apua kahdelle muulle, tytölle ja pojalle. I catch fireflies, I climb mountains, I dive skies, I can boogie, I have a dream... Joku viittaus kuuhunkin voisi olla kiva, isän nimestä Ayungsan Moon Pagoda?
J-tytöt taitavat olla taas vuorostaan ranskaa, hmm. Idea nimittäin välähti että 'Je' on ranskaksi minä ja kun pennut kasvavatkin yhdessä, ehkä yhdistävä tekijä näissä nimissäkin olisi kiva.
J'aime ja J'adore (viimeiseen taitaa tulla aksentti?) ja sitten jotain värikästä ja kivaa, kun kerran kilpparityttöjä ovat.
EHDOTUKSIA, MIELIPITEITÄ, PLIIS ja KIITOS :)
Molemmille I- ja J-pennuille teema on sama "minä".
Ii:t on vähän fantasiaa, satua:
I chase dragons on yhden pojan nimi
I colour rainbows voisi olla toisen pojan nimi, siitosuroksen (cremet tekee kilppareita!)
Sitten tarvitaankin apua kahdelle muulle, tytölle ja pojalle. I catch fireflies, I climb mountains, I dive skies, I can boogie, I have a dream... Joku viittaus kuuhunkin voisi olla kiva, isän nimestä Ayungsan Moon Pagoda?
J-tytöt taitavat olla taas vuorostaan ranskaa, hmm. Idea nimittäin välähti että 'Je' on ranskaksi minä ja kun pennut kasvavatkin yhdessä, ehkä yhdistävä tekijä näissä nimissäkin olisi kiva.
J'aime ja J'adore (viimeiseen taitaa tulla aksentti?) ja sitten jotain värikästä ja kivaa, kun kerran kilpparityttöjä ovat.
EHDOTUKSIA, MIELIPITEITÄ, PLIIS ja KIITOS :)
perjantai 28. maaliskuuta 2008
Surullinen uutinen
tavoitti minut tänään: Väinö on muuttanut kissojen taivaaseen.
Eläinlääkäri oli löytänyt suuren kasvaimen vatsasta ja Väinölle ei annettu elinaikaa kuin muutamia viikkoja. Ennen suurempia kärsimyksiä Väinölle suotiin lepo.
Vetää sanattomaksi, eihän poika ollut vielä kuin 8,5-vuotias. Ullaa ajattelen, pitkä halaus.
Nyt Väinö on siellä, emonsa kanssa. Elli sai huollettavan itselleen, sano Väinö tervehdys minulta.
Eläinlääkäri oli löytänyt suuren kasvaimen vatsasta ja Väinölle ei annettu elinaikaa kuin muutamia viikkoja. Ennen suurempia kärsimyksiä Väinölle suotiin lepo.
Vetää sanattomaksi, eihän poika ollut vielä kuin 8,5-vuotias. Ullaa ajattelen, pitkä halaus.
Nyt Väinö on siellä, emonsa kanssa. Elli sai huollettavan itselleen, sano Väinö tervehdys minulta.
maanantai 24. maaliskuuta 2008
Muutosten kevät
Monenlaista tapahtuu, ei suoranaisesti omassa elämässä, mutta vaikuttavina kuitenkin. Veli muuttaa Viroon, Tallinnaan Niwelcon hommiin. Kämpänhaku on kovassa etsinnässä, ensimmäinen miellyttävä meni kuulemma sivusuun sinkkuuden vuoksi, toinen kun vuokrasopimusta ei suostuttu tekemään "pimeänä". Kuun vaihteessa vissiin pitäisi olla jo muutto!
Ja äsken soitti iskä, Elina on vuorostaan sairaalassa (mummu on viettänyt eräitäkin päiviä sairaalassa viimeisen vuoden sisällä). Elina kävi Timon kanssa juuri Porissa, tuli lauantaina ja lähti kotiin Vaasaan eilen sunnuntaina. Valitti että väsyttää ja vatsa on sekaisin, jano koko ajan. Patistimme kilvan lääkäriin, työpaikkalääkäri oli aiemmin vaan yhtynyt Elinan omaan veikkaukseen stressistä. Mutta ei ollut stressiä, vaan se toinen epäilty, eli diabetes. Nyt sen kanssa vaan täytyy päästä sinuiksi ja arvot tasapainoon. Itseä epäilyttää jotenkin tuo kasvisruokavalio, miten se onnistuu sokeritaudin kanssa? No, kyllä Elina sen(kin) järjestää.
Oma elämä on vaan sitä samaa, onneksikin, pystyy helpommin mukautumaan näiden sisarusten elämänmuutoksiin!
(Flunssa yrittää päästä niskanpäälle, ja olen ollut vähän pahalla päällä. Otsaryppy pitäisi nyt saada oikenemaan...)
Ja äsken soitti iskä, Elina on vuorostaan sairaalassa (mummu on viettänyt eräitäkin päiviä sairaalassa viimeisen vuoden sisällä). Elina kävi Timon kanssa juuri Porissa, tuli lauantaina ja lähti kotiin Vaasaan eilen sunnuntaina. Valitti että väsyttää ja vatsa on sekaisin, jano koko ajan. Patistimme kilvan lääkäriin, työpaikkalääkäri oli aiemmin vaan yhtynyt Elinan omaan veikkaukseen stressistä. Mutta ei ollut stressiä, vaan se toinen epäilty, eli diabetes. Nyt sen kanssa vaan täytyy päästä sinuiksi ja arvot tasapainoon. Itseä epäilyttää jotenkin tuo kasvisruokavalio, miten se onnistuu sokeritaudin kanssa? No, kyllä Elina sen(kin) järjestää.
Oma elämä on vaan sitä samaa, onneksikin, pystyy helpommin mukautumaan näiden sisarusten elämänmuutoksiin!
(Flunssa yrittää päästä niskanpäälle, ja olen ollut vähän pahalla päällä. Otsaryppy pitäisi nyt saada oikenemaan...)
lauantai 22. maaliskuuta 2008
PENTUJA
Aika on mennyt siivillä pentujen kanssa touhatessa. Pikkuhiljaa alan uskoa että nämä kuusi meillä nyt ovat ja pysyvät, eli pahimmasta ollaan päästy ohi. Auran vauvat ovat jättiläisiä (280-315g) Nupun pikkuisten kilpparityttöjen (121-134g) rinnalla. Mutta onneksi syötävää riittää, kun emot asustavat samassa pesässä ja pentujen pitää vaan kääntää päätään niin aina löytyy jostain vapaa nisä.
Nyt pitäisi aloittaa nimien pähkäily. I-pentueen teema on jo melko pysyvästi päätetty, Ninelli's -nimilinjaan tulee pieni mutka, kun pennut eivät olekaan I.I.-nimisiä. Sininen tyttö esimerkiksi saanee isän kunniaksi nimen 'I am Daddy's girl'.
J-nimien kerääminen on vielä Tiian hommaa, siihen yhdyn ehkä jo tämän viikonlopun jälkeen. Elina tulee nimittäin tänään katsomaan Ukon pentuja ja ajattelin "aivoriihetä" hänen kanssaan tästä ekasta satsista :)
Nyt pitäisi aloittaa nimien pähkäily. I-pentueen teema on jo melko pysyvästi päätetty, Ninelli's -nimilinjaan tulee pieni mutka, kun pennut eivät olekaan I.I.-nimisiä. Sininen tyttö esimerkiksi saanee isän kunniaksi nimen 'I am Daddy's girl'.
J-nimien kerääminen on vielä Tiian hommaa, siihen yhdyn ehkä jo tämän viikonlopun jälkeen. Elina tulee nimittäin tänään katsomaan Ukon pentuja ja ajattelin "aivoriihetä" hänen kanssaan tästä ekasta satsista :)
keskiviikko 12. maaliskuuta 2008
VIHDOIN!!
Auran pennut syntyivät lauantaiaamulla 8.3. Puhelimeen ehti juuri tulla naistenpäivätoivotus, niin Auralle juttelin ettei tarvitse tehdä pelkkiä tyttöjä päivän kunniaksi. Tunnin päästä kun kolmaskin syntyvä pentu oli creme poika, aloin katua sanojani... Mutta onneksi Aura vaan pelleili, ja teki viimeiseksi vielä sinisen tytön!
Synnytys meni tosi hienosti, olen todella iloinen, ylpeä ja onnellinen Aurastani!
Emo ja pennut eilen 11.3.
keskiviikko 5. maaliskuuta 2008
Ei enää kauaa...
perjantai 29. helmikuuta 2008
Ja taas
Lotta tuli taas treffeille. Blaah. Tämä on kyllä viimeinen kerta kun Ukon kanssa ovat yhdessä, Ukosta tulee kotikonsultti viimeistään pääsiäisenä. Ei sitä väkisin saa onnistumaan, mutta kun toivoo oikein lujaa, auttaakohan se.
Igor tuotiin Suomeen pääasiallisesti Nannaa ajatellen, Ukko Lottaa. Onko tässä jonkinlainen karman laki havaittavissa...?
Toivottavasti Lotta nyt on "toimivampi" sijoitusnaaras kuin Nanna. Vai ovatko ne vaan kuten omistajansa, aina myöhässä joka aikataulusta...
Igor tuotiin Suomeen pääasiallisesti Nannaa ajatellen, Ukko Lottaa. Onko tässä jonkinlainen karman laki havaittavissa...?
Toivottavasti Lotta nyt on "toimivampi" sijoitusnaaras kuin Nanna. Vai ovatko ne vaan kuten omistajansa, aina myöhässä joka aikataulusta...
keskiviikko 27. helmikuuta 2008
TÄNÄÄN!!!
Juuri äsken kolahti sähköpostiin:
"Hei,
Lämpimät onnittelut Kissa-lehden puolesta kaikille kategoria III:n voittajakissoille ja kasvattajalle! Toivoisin teiltä..."
ELI SE ON TOTTA!!!
(Kissaliitolta tuli kyllä aiemmin kutsu palkitsemistilaisuuteen "sijoittuneille 1.-3.") ROLLEYES niin lujaa tuollaisille kirjeille...
"Hei,
Lämpimät onnittelut Kissa-lehden puolesta kaikille kategoria III:n voittajakissoille ja kasvattajalle! Toivoisin teiltä..."
ELI SE ON TOTTA!!!
(Kissaliitolta tuli kyllä aiemmin kutsu palkitsemistilaisuuteen "sijoittuneille 1.-3.") ROLLEYES niin lujaa tuollaisille kirjeille...
29.2.2008 liäsys: http://www.kissaliitto.fi/vuodenkissat307.php
maanantai 25. helmikuuta 2008
Miten hullua pidetään jännityksessä...
Auran laskettu aika n. 9.3. ja Nupun n. 20.3.
Molemmilla nyt paino noussut n. 800 grammaa. Vanha nyrkkisääntö sanoo että jokaista pentua kohden emolle tulee n. 200 grammaa painoa. Nupulla on silti vielä melkein kuukausi aikaa kasvattaa painoaan ja toisaalta en usko Auran painon enää kasvavan, harvoin ihan viimeisten viikkojen aikana tulee enää suuremmin painoa, pentujen kehitys on enemmän "hienosäätöä".
Veikkaus siis tässä vaiheessa Auralle neljä pentua ja Nupulla on kyllä varmaan enemmän vatsa-asukkeja. Tyttöjä on turha vertailla ulkoisesti, sillä siinä missä Aura on piiitkäkroppainen- ja jalkainen hoikkeliini (vasamainen) on Nuppu pieni ja tuhti töppöjalka (bulldog).
Odotuksen arkeakin koettiin eilen: Nupun maha on niin suuri ja turpea ettei tyttö enää itse uletu pesemään peppuaan. Ihmeissään oli lavuaarikäsittelystä, mutta jälkeenpäin tuntui melkein tyytyväiseltä toimituksen lopputulokseen!
Huvikseni olen arvaillut värejäkin: Auralle kaksi sinistä poikaa, lila poika ja lilakonna tyttö, Nupulle ruskeat poika ja tyttö, suklaakonna tyttö, lila tyttö ja "kiintiö" punainen poika. Sanokaa mun sanoneen ;-D
Molemmilla nyt paino noussut n. 800 grammaa. Vanha nyrkkisääntö sanoo että jokaista pentua kohden emolle tulee n. 200 grammaa painoa. Nupulla on silti vielä melkein kuukausi aikaa kasvattaa painoaan ja toisaalta en usko Auran painon enää kasvavan, harvoin ihan viimeisten viikkojen aikana tulee enää suuremmin painoa, pentujen kehitys on enemmän "hienosäätöä".
Veikkaus siis tässä vaiheessa Auralle neljä pentua ja Nupulla on kyllä varmaan enemmän vatsa-asukkeja. Tyttöjä on turha vertailla ulkoisesti, sillä siinä missä Aura on piiitkäkroppainen- ja jalkainen hoikkeliini (vasamainen) on Nuppu pieni ja tuhti töppöjalka (bulldog).
Odotuksen arkeakin koettiin eilen: Nupun maha on niin suuri ja turpea ettei tyttö enää itse uletu pesemään peppuaan. Ihmeissään oli lavuaarikäsittelystä, mutta jälkeenpäin tuntui melkein tyytyväiseltä toimituksen lopputulokseen!
Huvikseni olen arvaillut värejäkin: Auralle kaksi sinistä poikaa, lila poika ja lilakonna tyttö, Nupulle ruskeat poika ja tyttö, suklaakonna tyttö, lila tyttö ja "kiintiö" punainen poika. Sanokaa mun sanoneen ;-D
perjantai 15. helmikuuta 2008
Kiukuttelua
Suhteellisen usein suunnittelen Satakunnan Kansan yleisönosastolle kirjoittavani vapaana ulkoilevista kissoista. Koskaan en kuitenkaan toimerru kirjoittamaan...
Viikko-pari sitten, kun yöllä oli tuiskuttanut lunta oikein kunnolla, kuistin ulko-ovikin oli saanut sokerikuorrutuksen. JA SIINÄ SITTEN KELTAINEN NORO VALUMASSA OVENPIELTÄ PÄÄTYEN PORTAALLE KULTAISEEN LÄTÄKKÖÖN! Voi PERKELE!!
Tämä ei ole mitenkään ensimmäinen kerta, myös ulkosaunani ulko-oven pielet tuoksuvat usein epämiellyttävälle KISSANKUSELLE :((
Minulla on kuusi sisäkissaa. Ne eivät edes kesäisin ulkoile vapaana, ei tulisi mieleenikään altistaa kultiani kissavihaajille ohikaahaavissa autoissaan... saati hulluille vapaana liikkuville eläintenmyrkyttäjille.
Minä en siis kissalaumani kanssa häiritse naapureita, mutta naapurit kyllä häiritsevät minua, kun heidän kattinsa käyvät kusella JA PASKALLA tontillani. Pihaltani olen löytänyt useammatkin pienet ruskeat kasat, peittämättöminä, paljaalta nurmikolta tai lumihangelta, yleensä ikkunoiden luota, kai nämä villit ja vapaat ovat käyneet "lällättämässä" vangituille lajitovereilleen.
Yhden kissoista tunnistan jo, mustavalkoinen kolli, ja sitä epäilen tästä keltaisuusongelmasta - olen useamman kerran ajanut sen pois saunankuistilta. Viime syksynä taisin uhata ampuakin sen, kun kiikkui linnunpöntön katolla...
Mikä perkele siinä on että lemmikkejä pitää päästää vapaaksi? Kissa on vapaa vaeltaja ja sitärataa. Kun asutaan kylkikyljessä kuten Uudellakoivistolla tehdään, ei ole kyse kissan vapaudesta, vaan naapureiden häiritsemisestä. Enää en viitsi edes yrittää istuttaa yrttejä eteläiselle talonpäädylle, kun joku kissa on ottanut siitä vakiopaskalaatikkonsa, ja jo useana vuonna surin kun pienet sirkkalehtiset taimet oli nätisti kasattu ruskean läjän päälle. C'est cuisine?
Mikä avuksi? Kissa kiinni, boksiin ja Santaselle. Ehkä jonain päivänä vielä sen toteutan, nyt tyydyn potkimaan hiekkaa kissan perään...
Viikko-pari sitten, kun yöllä oli tuiskuttanut lunta oikein kunnolla, kuistin ulko-ovikin oli saanut sokerikuorrutuksen. JA SIINÄ SITTEN KELTAINEN NORO VALUMASSA OVENPIELTÄ PÄÄTYEN PORTAALLE KULTAISEEN LÄTÄKKÖÖN! Voi PERKELE!!
Tämä ei ole mitenkään ensimmäinen kerta, myös ulkosaunani ulko-oven pielet tuoksuvat usein epämiellyttävälle KISSANKUSELLE :((
Minulla on kuusi sisäkissaa. Ne eivät edes kesäisin ulkoile vapaana, ei tulisi mieleenikään altistaa kultiani kissavihaajille ohikaahaavissa autoissaan... saati hulluille vapaana liikkuville eläintenmyrkyttäjille.
Minä en siis kissalaumani kanssa häiritse naapureita, mutta naapurit kyllä häiritsevät minua, kun heidän kattinsa käyvät kusella JA PASKALLA tontillani. Pihaltani olen löytänyt useammatkin pienet ruskeat kasat, peittämättöminä, paljaalta nurmikolta tai lumihangelta, yleensä ikkunoiden luota, kai nämä villit ja vapaat ovat käyneet "lällättämässä" vangituille lajitovereilleen.
Yhden kissoista tunnistan jo, mustavalkoinen kolli, ja sitä epäilen tästä keltaisuusongelmasta - olen useamman kerran ajanut sen pois saunankuistilta. Viime syksynä taisin uhata ampuakin sen, kun kiikkui linnunpöntön katolla...
Mikä perkele siinä on että lemmikkejä pitää päästää vapaaksi? Kissa on vapaa vaeltaja ja sitärataa. Kun asutaan kylkikyljessä kuten Uudellakoivistolla tehdään, ei ole kyse kissan vapaudesta, vaan naapureiden häiritsemisestä. Enää en viitsi edes yrittää istuttaa yrttejä eteläiselle talonpäädylle, kun joku kissa on ottanut siitä vakiopaskalaatikkonsa, ja jo useana vuonna surin kun pienet sirkkalehtiset taimet oli nätisti kasattu ruskean läjän päälle. C'est cuisine?
Mikä avuksi? Kissa kiinni, boksiin ja Santaselle. Ehkä jonain päivänä vielä sen toteutan, nyt tyydyn potkimaan hiekkaa kissan perään...
maanantai 11. helmikuuta 2008
sunnuntai 10. helmikuuta 2008
...ja kanta-askel takaisin...
Ei onneksi pelkästään korkealentoa, alkoi jo pelottaa milloin tullaan ryminällä alas... Lotalla alkoi taas kiima, ei ollut Ukko onnistunut sillä kertaa. Lotta palasi siis saunalle jälleen, Tuomas kyllä oli epäillyt että kissa halusi vain s*xiä, toivottavasti ei nyt kuitenkaan, vaan olisi tosi kyseessä.
Aura ja Nuppu ovat vahvasti kantavana, varsinkin Aura jolla on KOKO ajan nälkä ja AINA keittiössä liikkuessani se kirkuu ruokaa. Kuukauden päästä nähdään miten suuri osa vatsastaan on muuta kuin pentuja... Nuppu on tasaisen paksu, oikea maatuska, joten vaikea arvailla pentumääriä tästäkään tulevasta emosta.
Aura ja Nuppu ovat vahvasti kantavana, varsinkin Aura jolla on KOKO ajan nälkä ja AINA keittiössä liikkuessani se kirkuu ruokaa. Kuukauden päästä nähdään miten suuri osa vatsastaan on muuta kuin pentuja... Nuppu on tasaisen paksu, oikea maatuska, joten vaikea arvailla pentumääriä tästäkään tulevasta emosta.
sunnuntai 3. helmikuuta 2008
"Ei pöllömpi viikko"
...sanoi ystäväni Tiia.
Keskiviikkona tuli Burmakissan Ystävät ry:n Vuoden Burma 2007 tulokset:
Molla paras burma-aikuinen ja
lauantaina 17.5. juhlitaan Pirkkahallissa!!
Mutta kuten otsikko kertoo, muutakin hyvää tapahtui tällä viikolla, kävimme nimittäin perjantaina Vammalassa Merjan vastaanotolla ottamassa selvää Auran juupas-eipäs -tilanteesta. Merja varoitteli etukäteen että hänen "lehmäultransa" ei ole tarkin mahdollinen vehje ja ettei hän näe omiltaankaan sikiöitä ennen kuin neljä viikkoa on täynnä. Auralla oli 4 viikkoa ja kaksi päivää ja komeita mustia palloja siellä lillui! Yhden sikiön sydänläpätkin löysivät "tutkaan", eli elämää on! Määrää ei lähdetty edes laskeskelemaan, useampi pallukka löytyi ja se riittää minulle.
Nyt saa Lordi hyvillä mielin palata kotiinsa.
Keskiviikkona tuli Burmakissan Ystävät ry:n Vuoden Burma 2007 tulokset:
Molla paras burma-aikuinen ja
NINELLI'S PARAS BURMAKASVATTAJA!!!
Uskomaton voitto, odottamatonkin, sillä jo kolme vuotta olen jäänyt aina kakkoseksi, enkä tänä vuonna jaksanut enää muiden tuloksia tarkemmin laskeskella, kun ajattelin että aina sitä joku parempi löytyy... Neljä kategoria -voittoa ja yksi tp, niillä revittiin tämä titteli. Kolme KP-tulostahan saatiin heti viime vuoden ensimmäisestä näyttelystä, joten olisi tuota voinut jotenkin aavistellakin... Joka tapauksessa
lauantaina 17.5. juhlitaan Pirkkahallissa!!
Mutta kuten otsikko kertoo, muutakin hyvää tapahtui tällä viikolla, kävimme nimittäin perjantaina Vammalassa Merjan vastaanotolla ottamassa selvää Auran juupas-eipäs -tilanteesta. Merja varoitteli etukäteen että hänen "lehmäultransa" ei ole tarkin mahdollinen vehje ja ettei hän näe omiltaankaan sikiöitä ennen kuin neljä viikkoa on täynnä. Auralla oli 4 viikkoa ja kaksi päivää ja komeita mustia palloja siellä lillui! Yhden sikiön sydänläpätkin löysivät "tutkaan", eli elämää on! Määrää ei lähdetty edes laskeskelemaan, useampi pallukka löytyi ja se riittää minulle.
Eli
Ukko osaa p*nna!!!!
Minulla oli mukana myös Nuppu, josta varovasti Merjalta kysyin että onnistuisiko sitäkin tutkia, vaikka raskausviikkoja on vasta 2 ja 6/7-osaa, että omapa on häpeäni jos mitään ei näy. Mutta SAMANLAISIA MUSTIA PALLOJA näkyin Nupunkin masussa, pienempiä vaan!
Ninelli's kirous on murrettu, meille tulee pentuja!!!
Nyt saa Lordi hyvillä mielin palata kotiinsa.
Seuraavaksi jännitämmekin sitten Lottaa, onko Ukko ollut yhtä taitava äkäpussin suhteen. TOIVOTTAVASTI, saataisiin tämäkin projekti päätökseen ennen Aliisan seuraavaa suurta koitosta, käykää kurkkimassa blogistaan: http://tee-se-itse.blogspot.com/
sunnuntai 27. tammikuuta 2008
Ollakko vai eikö olla?
Samaa ympyrää kierretään: tuleeko pentuja vai eikö tule, osaako Ukko hommansa, odotetaanko pentuja, eikö vai juuko vai...
Aura pääsi Ukon kanssa reffeille ihan hetken mielijohteesta, tai oikeastaan kun 'kypsyin' totalt neidin kiimapissoihin. Kiima alkoi juuri kun olin lähdössä Ouluun pariksi päiväksi, ja Ukko olisi joutunut olemaan saunalla kohtalaisen yksikseen. Aura sisään ja omistaja Ouluun.
Ikinäkään en olisi kuvitellut että Ukko jotain osaa, kun aiemminkin on touhunsa ollut niin haparoivan oloista, mutta nyt, vähän reilun kolmen viikon päästä, ihmettelemme näitä:
tiistai 8. tammikuuta 2008
Paluu arkeen
Loma on tehnyt hyvää!!
Huomenna palaan taas töihin, ja edellisen tekstin angstit on vähän helpanneet. Potkimaan en itseäni sentään huomenna aamulla joudu jotta lähtisin töihin, mutta kyllä se v*ttaa kun kello (puhelin) herättää neljältä aamuyöstä.
Lomalla en ole tehnyt mitään. Keittiö on yhä yhtä keskeneräinen kuin oli marraskuussa. PAH, jos minä pystyn tässä elämään, on muidenkin vain opittava elämään sen kanssa. Toisaalta kuten joku viisas sanoi, ehkä "elämän sekasorto" selkenisi, kun ympärilläkin olisi siistiä ja harmonista.
Kuulostaako minun maailmaltani, juupa-juu...
Olen miettinyt uuden vuoden lupauksia. Tipaton tammikuu on nyt jo tuhottu hmm, tänään on kahdeksas päivä, niin kahdeksana päivänä (lomalla saa nauttia!). Laihtumistakin voisi ajatella että vaatteet mahtuisivat taas kiinni ilman että ahistaa, mutta kun ruoka on niin hyvää, ja suklaa ja karkit ja... Joten luulen että jäljelle jää vain liikunnan lisääminen. Isä olisi ainakin tyytyväinen ;-) Kävellen töihin, paitsi jos on noita viiden aamuja (kuten seuraavat kahdeksan työaamua...) ja kävellen kauppaan ja postiin. Voihan sitä ainakin pitää mielessä!
Toinen tarpeellinen uuden vuoden lupaukseni itselleni, ja määräykseni, on että opettelen sanomaan 'KIITOS' useammin. Niin usein se vaan 'unohtuu' tai huomaamatta jää sanomatta, kuitenkin itseäkin lämmittää kun joku nätisti kiittää kyydistä tms jotain ihan pientä ja tarpeetonta, periaatteessa ei-kiitosta-tarvitsevaa. Niin usein kuitenkin on riippuvainen ystävistä ja pienistä palveluksista, ja vaikka niitä arvostaakin, se kiitos jää sanomatta. Tässä asiassa lupaan pitää lupaukseni!
Huomenna palaan taas töihin, ja edellisen tekstin angstit on vähän helpanneet. Potkimaan en itseäni sentään huomenna aamulla joudu jotta lähtisin töihin, mutta kyllä se v*ttaa kun kello (puhelin) herättää neljältä aamuyöstä.
Lomalla en ole tehnyt mitään. Keittiö on yhä yhtä keskeneräinen kuin oli marraskuussa. PAH, jos minä pystyn tässä elämään, on muidenkin vain opittava elämään sen kanssa. Toisaalta kuten joku viisas sanoi, ehkä "elämän sekasorto" selkenisi, kun ympärilläkin olisi siistiä ja harmonista.
Kuulostaako minun maailmaltani, juupa-juu...
Olen miettinyt uuden vuoden lupauksia. Tipaton tammikuu on nyt jo tuhottu hmm, tänään on kahdeksas päivä, niin kahdeksana päivänä (lomalla saa nauttia!). Laihtumistakin voisi ajatella että vaatteet mahtuisivat taas kiinni ilman että ahistaa, mutta kun ruoka on niin hyvää, ja suklaa ja karkit ja... Joten luulen että jäljelle jää vain liikunnan lisääminen. Isä olisi ainakin tyytyväinen ;-) Kävellen töihin, paitsi jos on noita viiden aamuja (kuten seuraavat kahdeksan työaamua...) ja kävellen kauppaan ja postiin. Voihan sitä ainakin pitää mielessä!
Toinen tarpeellinen uuden vuoden lupaukseni itselleni, ja määräykseni, on että opettelen sanomaan 'KIITOS' useammin. Niin usein se vaan 'unohtuu' tai huomaamatta jää sanomatta, kuitenkin itseäkin lämmittää kun joku nätisti kiittää kyydistä tms jotain ihan pientä ja tarpeetonta, periaatteessa ei-kiitosta-tarvitsevaa. Niin usein kuitenkin on riippuvainen ystävistä ja pienistä palveluksista, ja vaikka niitä arvostaakin, se kiitos jää sanomatta. Tässä asiassa lupaan pitää lupaukseni!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)