perjantai 1. tammikuuta 2010

Uudenvuoden lupauksia

Pitäisikö niitä tehdä? Itseni tuntien en kuitenkaan muista kovin kauaa mitään periaatepäätöksiä...

Noh, koska en hyvistä neuvoista ole ennenkään osannut ottaa vaaria, olen paria lupausta miettinyt tässä loppuvuonna.

Ensimmäinen on että keskityn vain omiin murheisiini. Miksi sitä aina tuleekin auttamisenhalu, vaikka asia ei minulle sen enempää kuuluisikaan. Eli ei siis pahassa ole tätä lupausta tehty vaan hyvässä. Loppuvuodesta tuli jossain vaiheessa sellainen olo, että avuntarjoukseni tulkittiin tungetteluksi, ja silloin mietin että yksi sivallus sormille riittää, tämä on ihan itseaiheutettua...
Lupaus joka ei tule pitämään, itseni tuntien. Mutta kun edes muistaisin silloin tällöin varoa, itseni vuoksi...

Toinen lupaus liittyy myös loppuvuoden tapahtumiin. Ja tämä on päälupaukseni, ja tästä koitan pitää kiinni:
Opettelen erottelemaan jyvät akanoista.
Miksi tuhlata energiaa akanoihin, kun sen voi ohjata paljon parempaan, sen arvoiseen. Mutta vaikeus onkin juuri siinä että oppii erottamaan sen energian arvoisen kohteen, siitä johon kaikki on vaan tuhlausta. Ei helppo tehtävä, ehkä yksi elämän missioista?
MISTÄ tuntee jyvän, kultajyvän, huomion arvoisen, rakkaan?

Sielu pienillä rei'illä tällä hetkellä tällaista mietin, mutta onneksi se parantuu nopeaan, arvettuu umpeen ja taas on opittu jotain.


Vuosi 2010 tulee olemaan hieno, ihana ja opettavainen. Suruakin mahtuu, sen ennustan, ilman uudenvuoden tinaakin. Suuria mullistuksia on jo lakannut odottamasta :)