Ei todellakaan hiljaiseloa

Vaikka blogi onkin jäänyt hiljaiseksi, ei meillä ole eletty hiljaiseloa!
Pennut veivät touko-kesäkuun vaihteen mennessään, ruokailuineen, siivouksineen, rokotusreissuineen, paperitöineen, luovutuksineen, leikkimisineen, riehumisineen... Juhannusta edeltävänä viikonloppuna vein viimeisen Jyväskylään, ja juhannuksena vain istuin kotona ja nautin tekemättömyydestä!

Juhannusta seuraavana viikonloppuna aloitin kesälomani ensimmäisen pätkän, ja lähdin Jaanan kanssa kohti Kuopiota ja Siilinjärven kissanäyttelyä. Perjantai-illalla olo oli yksinäinen, mutta ehkä sekin on ihan tervettä, hetkeen en ole sitä tunnetta kokenutkaan... Näyttelyt menivät ihan poskelleen, Molla halusi pomottaa edes jotakuta, kun Nuppu on meillä ottamassa laumaa hanskaansa, ja Mollan nyrkin alle jäi tuomari-parka. Menestys oli sen mukainen...

Kotiuduttua päivät kuluivat siivillä, ja torstaina oli jo aika perinteisen kesäretken. Tänä vuonna kyydissä olivatkin Hertan omistajat Aija, Aleksi ja Samppa 4-vee. Yllättävän hyvin reilu 500 kilometrin matka kuitenkin sujui! Vaasassa pistäydyimme katsomassa ylitsevuotavaa Ukkoa, jolle vein lahjaksi kokoa suuremmat valjaat...

Oulu oli jälleen yhtä ihana ja rentouttava kuin aina. Tosin ihanuus ei liity läheskään niin paljon itse kaupunkiin kuin se liittyy emäntäämme Ullaan. Alkaa olla ihan hyväksikäyttäjä olo, kun Ullan luo tulee aina kuin kotiinsa, eikä siten osaa käyttäytyäkään kuin vieras. Kiitosta on niin vaikea osoittaa tarpeeksi isosti, Ulla KIITOS!!

Kempeleen näyttely sujui yhtä mukavasti kuin aina, ystäviä oli taas paikalla yllinkyllin. Ensimmäinen kasvattaja-luokkakin tänä vuonna sujui ihan mallikkaasti, pisteet olivat jotain 104,66666 tms.

Kotiin tultiin maanantai-illalla myöhään, ja nyt onkin laiskoteltu kesälomaa, joka loppuu heti ensi viikolla. Kuistin katto sentään sai uuden kerroksen, jospa sade nyt pysyisi ulkona.