keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Nimet, taas

Tällä kertaa en pyydä enää apuja, nimet alkavat hahmottua. Pari on vielä prosessoinnissa kirjoitusasun suhteen, mutta perittaatteessa kaikki on nyt 'keksitty'. Chase vai catch flies, se vähän vielä mietityttää. Chase voisi olla enemmän butterflies ja tyttönimi, catch ehkä niitä fireflies kun kyseessä on vielä poikakin (olenko sekoamassa kun mietintä on tämän tasoista, vai vaan tosi paatunut perinteisiin sukupuolirooleihin? No toisaalta, burma on mielestäni voimakkaan 'perinteinen' sukupuolieroissaan, tytöt on sirpakoita nirppanokkia ja pojat rauhallisempia putkiaivoja.).

Niin, kissanristiäisetkin sovittiin järjestettäväksi taas, "yleisön pyynnöstä". Ehkä nyt mielikuvitus taas riittää niiden suunnitteluun, kun nuo nimet ovat valmiit. Final-kutsutkin pitäisi kenties lähettää... Mutta jos nyt ihan ensiksi täyttäisi nuo rekisteröintipaperit, jotta tämä nimijahkailu loppuisi!

maanantai 21. huhtikuuta 2008

Maanantaiaamu

Kun maanantaiaamuna ei muista vakkariasiakkaiden nimiä ulkoa, on ollut hyvä viikonloppu.

Rentouduttua tuli ja kivaa oli. Monta asiaa lähti etenemään oikeita raiteita.
Jos jotain, on minulla mahtavia kasvattien omistajia, viikonloppuna tapasin heistä (pe 1, la 2,3,4) neljä ja puhelimessa juttelin vielä kahden kanssa. Mahtavia ihmisiä, iloisia, avoimia, MUKAVIA! Ystäviä toisin sanoen siis.

Pennuille on nyt kaikille alustavasti kodit tiedossa. Jos vielä Orvokki löytäisi sen asunnon, niin Cekustin antaisin sinne ilolla Ainon kaveriksi. (Akusti on ainut jolla on oikea kutsumanimi, ja jonka erotan kolmikosta. Kunnes kaksi muuta poikaa muuttuvat 'oman näköisikseen' ovat ne leikillisesti Bekusti ja Cekusti) Mantaa kävi eilen perhe katsomassa, ja sijoitussopimuksesta neuvotellaan. Koko perhe vaikutti niin "eläinväeltä", että jäi erinomaisen kiva fiilis. Ehkä minulla ei edelleenkään ole sinistä kissaa kotona...

Maanantaiaamuna pitää palata arkeen. Nimet pitäisi keksiä ja Lotan tilanne huolestuttaa, mutta muuta ei voi tehdä kuin odottaa. Seuraavaa kivaa viikonloppua odotellessa rauhallista työviikonalkua kaikille!

sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

Nimet...

Vielä vähän hienosäätöä?
Yksi creme poika muuttaa Ulvilaan, ja tuleva omistaja ehdotti nimeksi jotain kirjoittamiseen liittyvää. I write stories suoraan on jotenkin "kissaton", jotain mielikuvituksellisempaa saisi olla.
Ninelli's I tell tales? I tell stories?

Onko Ninelli's I flyhighinthesky liian sekava? Tarpeeksi sekava? ;-)

sunnuntai 6. huhtikuuta 2008

Nimiriihi jatkuu

Pähkäilen (yllätys!).

Jospa Jiit olisivatkin vaan ne Jippiajee ja Jabadabaduu (vai Jabadabajuu?)?? Häh?

Iitkin alkavat hahmottua, nyt on "kasassa"
I chase fireflies
I colour rainbows
I climb mountains, ehkä
I can boogie, ehkä
mutta mikä tuolle tytölle nimeksi? Jotain taivasta, kuuta, pilviä tms?

perjantai 4. huhtikuuta 2008

Tatuointi vai ei tatuointia

Niih, nimiä pitäisi keksiä, tehdä veroilmoitusta, siivota, käydä kaupassa hakemassa pennuille silakkafilettä ja aloittaa ruokarumba... niin tämä surffailee netissä ja suunnittelee jälleen kerran tatuointia.
Lääkärissä kävin ja sain antibioottikuurin poskiontelontulehdukseen ja neljän päivän sairasloman. Eli pitäisi levätä. Hyvä syy jättää veroilmoitus (jättöpäivä 3.4.) vieläkin tekemättä (soitin kyllä ja sain lisäaikaa maanantaihin). Olo ei todellakaan ole hyvä, on joko vilu tai vaihtoehtoisesti hiki. Päätä särkee ja räkä tulvii.

Mutta siis sitä tatuointia mietin. Olen pitkään miettinyt, yli kymmenen vuotta jo. Kakarana jo luin jonkun kirjan, nimi oli jotain tyyliin 'liian kaunis perhoseksi', ellen sekoita kirjoja, luin nimittäin kaikki nuorisokirjat Rauman kirjastosta, mutta joka tapauksessa kirjassa jollakulla oli tatuoitu perhonen. Silloin halusin itselleni kaunistukseksi perhosen. Aikaa meni, ja kissat tulivat kuvioon, jäädäkseen. Kissatatuointia olen miettinyt aina silloin tällöin, mutta aina se on tyssännyt kuvan valintaan. Eikä paikkakaan tatuoinnille ole selvä.

Päätin jo että kolmekymppissynttäreillä joko otan tatuoinnin tai hyppään tandem-hypyn. Molemmat jäivät tekemättä. (Oltiin muuten Lauri Tähkän keikalla, enkä tykännyt edes silloin) Sisko on "kunnostautunut" tässä asiassa, otti ensimmäisen, tyylitellyn kissan, selkäänsä jo nuorena. Viime vuonna loppukesästä juttelin Elinalle että olen päättänyt ottaa tatuoinnin jos ja kun Ellistä joudun eroamaan. Karmea ajatus, mutta tuo hetki tuli paljon ajattelemaani aikaisemmin. Sen jälkeen Elina muistutti lupauksesta, ja ajatus oli jouluksi ottaa tatuoinnit yhdessä. Elina hakikin, jo kolmantensa, mutta minulta yhä uupuu.

Ellin kuva, se on selvä. Niistä studiokuvista, varmaankin se edestä otettu kuva jossa Elli kävelee 'luo'. Toisaalta haluaisin että tatuoinnissa näkyisi lempeä Elli, minun Ellini, ja kyseisessä kuvassa Ellin ilme on burmamaisen julkea. Se mikä eniten epäilyttää, on etten ole välittänyt oikeastaan yhdestäkään tatuoinnista joka on tehty tarkasti valokuvasta - ne näyttävät jotenkin vääristyneiltä kaikki. Toinen ongelma on paikka mihin tatuointi laitettaisiin: jalkoihin en halua mitään, en pidä jaloistani. Selkä on liian "pois" haluan nähdä Ellin itse. Rinta on liian "näkyvä" (?) vaikea peittää tarpeen tullen. Eli jäljelle taitavat jäädä vain kädet, käsivarret ja olkapäät. Miksi minusta tuntuu että tatuointi olkapäässä on jotenkin miehekäs paikka? Alavatsaan voisin ottaa myös tatuoinnin, mutta onko se jotenkin "halpa" alue Ellille?

Minulle jo suositeltiin että raumalainen tatuointipaikka on kiva ja siisti, mutta osataanko siellä tehdä kuvasta kiva tatuointi? Sellainen paikka pitäisi löytää. Kokemus kissakuvista ei olisi pahitteeksi.

Isoin MUTTA koko asiassa on se etten koskaan ole ollut hyvä päätösten tekemisessä, nimimerkillä keittiön seinät yhä pelkillä cyprokeilla kun en osaa valita väriä, materiaalia tai muitakaan ratkaisuja seinien suhteen...

P.S. edelliseen kirjoitukseen - nimiriihin on yhä kesken, ehdotuksia vaan tulemaan!