maanantai 16. toukokuuta 2011

Miksi en katso elokuvia.

On päiviä jolloin ei jaksaisi. Piippuun pesineet naakat saavat melkein toivomaan koko talon palamista maan tasalle, pääsispä siitäkin riesasta. Vaikka talo on täynnä kerättyä roinaa, en usko että kaipaisin juuri mitään.
Saunassa ei jaksa miettiä että paisuneet reidet ovat vaan "kausittaista" turvotusta, ja vatsamakkara tuntuu niin keski-ikäiseltä. Auerin lapsen poliisikuulustelut palaavat mieleen ja ahdistaa. Niin, ihmisiä en siis tunne, mutta tunteen...

Vahvoina päivinä kaikki kokemus vahvistaa, jopa rintaa. Näinä päivinä niistä luopuisi ja ottaisi sen hopealusikan. Olisiko se mahdollista? Tai ehkä tämä on vaan perinnöllistä mielisairautta.

Niin se leffa. Maanantaielokuvaksi aika huono yhdistelmä. The Wrestler.