Maanantaiaamu

Kun maanantaiaamuna ei muista vakkariasiakkaiden nimiä ulkoa, on ollut hyvä viikonloppu.

Rentouduttua tuli ja kivaa oli. Monta asiaa lähti etenemään oikeita raiteita.
Jos jotain, on minulla mahtavia kasvattien omistajia, viikonloppuna tapasin heistä (pe 1, la 2,3,4) neljä ja puhelimessa juttelin vielä kahden kanssa. Mahtavia ihmisiä, iloisia, avoimia, MUKAVIA! Ystäviä toisin sanoen siis.

Pennuille on nyt kaikille alustavasti kodit tiedossa. Jos vielä Orvokki löytäisi sen asunnon, niin Cekustin antaisin sinne ilolla Ainon kaveriksi. (Akusti on ainut jolla on oikea kutsumanimi, ja jonka erotan kolmikosta. Kunnes kaksi muuta poikaa muuttuvat 'oman näköisikseen' ovat ne leikillisesti Bekusti ja Cekusti) Mantaa kävi eilen perhe katsomassa, ja sijoitussopimuksesta neuvotellaan. Koko perhe vaikutti niin "eläinväeltä", että jäi erinomaisen kiva fiilis. Ehkä minulla ei edelleenkään ole sinistä kissaa kotona...

Maanantaiaamuna pitää palata arkeen. Nimet pitäisi keksiä ja Lotan tilanne huolestuttaa, mutta muuta ei voi tehdä kuin odottaa. Seuraavaa kivaa viikonloppua odotellessa rauhallista työviikonalkua kaikille!

Ystäviä, vaarallisia aineita ja syntymäpäiviä

Viime viikonloppuna kävin Turussa. Paluumatkalla mietin miten ihanaa on, kun on olemassa ihmisiä, joiden kanssa voi olla täysin oma itsensä: höpöttää kaikesta mikä mieleen tulee, ja ihan niin paljon kuin mieli tekee. (Mahtoivatko muut saada edes suunvuoroa?) Huhu kertoo että juttu oli loppunut vasta puoli seitsemän aikaan aamulla, tosin eräs nukahti taas kesken lauseen sohvalle... Kiitos ystävät, oli rentouttavaa!

Tiistaista torstaihin olin kurssilla Vantaalla, "päivittämässä" vaarallisten aineiden kuljetustarkastuslupani. Vielä ei tiedä tuliko tentistä vaadittavat 85%, radioaktiiviset menee vähän yli "hilseen", mutta eiköhän näiden parissa vietetä taas seuraavat kaksi vuotta.

Ja tänään juhlimme C-pentueen 8-vuotissyntymäpäivää! Pitkästä aikaa kävin tervehtimässä Kerttua ja Väinöä, Ullaa ja Mikaa. Synttärisankarit ottivat minut vastaan viileähkön tuttavallisesti, selkeästi näki että pienissä päissä surisi: "Tämä on tuttu haju, mutta mistä ihmeestä....?". Kuperkeikka täällä kotona jäi ilman herkkuaan, kun tulin kotiin vasta pimeän laskeuduttua, ja muutenkin lokakuun lopussa jos alkaa grillaamaan kasslerpihvejä keskellä pihaa, naapurit voisivat todeta viimeisenkin ruuvin irronneen päästäni ;-)

Väinö 8-vuotta