Joulu tuli ja meni, siskon kanssa vietettiin paljon aikaa, ja muutenkin perheen. Minulla on talviloma, olosuhteiden pakosta eli Poriin ei ole lentoja välipäivinä, ja töihin palaan vasta 9.1.
Mutta kun tökkii.
Pidempään on ollut jo fiilis että jotain tarttis tapahtua, joku iso muutos, ei tää voi olla vaan tässä. Varmaan Ellin poismeno osaltaan on aiheuttanut tympääntymistä kissa-juttuihin, eikä sekään auta ettei pentuja ole edelleenkään tulossa. Keskenjääneet remontit aiheuttaa kaaoksen tunnetta kotona, ja töihinmeno on niin tervaista ettei kestä enää.
Toisaalta ärsyttää kun ajatukset pyörii vaan rahan ympärillä: jos olis rahaa niin sitä ja sitä vois tehdä. Siis mitä vois tehdä? Hommata remppamiehen tekeen tämän paskan kerralla kuntoon, keittiön ja työhuoneen, mutta kuka päättäisi mitä se remppamies sitten tekisi, en minä ainakaan. En jaksa ajatella millainen tasosysteemi tuohon aukkoon keittiön ja olohuoneen välille pitäisi tulla, en jaksa pähkäillä onko tietokonehuoneen katto ja lattia samalla etäisyydellä toisistaan seinän vieressä ja oviaukon luona. En jaksa, viitsi, ei kiinnosta. Ja mistä ne rahat tähän kaikkeen... Ei mistään, paitsi töitä tekemällä, ja työt taas tökkii.
Mitä jos vaan ottaisi kissat kainaloon ja muuttaisi vuokrakämppään, jonnekin valmiiseen, neutraaliin, ongelmattomaan? Ja alkaisi vaikka työttömäksi! Pärjäisköhän sitä?
Kun en mitään muutakaan työtä osaa kuin tämän nykyisen, ja sitä en halua Suomessa tehdä, on lentoala niin persss tällä hetkellä. "On hienoa olla kultapossukerhon jäsen". Sitä ei lentokentiltä enää löydy. Ollaan työnantajalle vain kuluerä; lentoyhtiölle tunaroivia, ei-mistään-mitään-tietäviä ja ainakin ammattitaidottomia maalaisia, joille ei kuulu mitkään edut, sillä emme ole heidän työntekijöitään. Lentokenttätyöntekijä rinnastetaan tänä päivänä matkatoimistotyöntekijään, siinä kun tulee etuihin. Lentolippu edestakaisin Kokkolaan yhdellä ja samalla (tosi rakkaalla) lentoyhtiöllä olisi maksanut minulle henkilökunta-alennuksineen 148 euroa ja rapiat, joten repikää siitä kaikki kateelliset!
Mahtaisikohan Antilla olla Prismassa kassan paikkaa auki, sitä osaisin varmaan tehdä, tai ainakin oppisin nopeasti?
lauantai 29. joulukuuta 2007
sunnuntai 16. joulukuuta 2007
Syntymäpäiväsankareita
Molla täyttää tänään viisi vuotta ja juhlistaa päivää rennosti tyttärensä Nupun kanssa.
tiistai 11. joulukuuta 2007
Aikansa kutakin
Sarilta tuli tekstari: "Igorin leikkausaika 19.12. klo 9".
Erään aikakauden loppu siis toisin sanoen. Tai no, loppu ja loppu, Iksuhan jatkuu Nupussa ja Lotassa, Sinnissä, ja nyt varmaan näissä Valentinankin pennuissa sillä Maria pitää ruskean tytön itsellään. Ja onhan sinne Ouluunkin vielä tulossa ne vuodenvaihdepennut...
Eli kolme vuotta siitä on, kun käänsin kelkkani. Pikkuhiljaa osa porukasta alkaa antaa minulle anteeksi pahan tekoni; olen löytänyt muutamia jotka jopa ymmärtävät valintani, mutta myös muutama pettymys, tai oikeammin ihmetys, on kohdannut. Paljon voimakkaita tunteita Igor on kuitenkin herättänyt. Ja poika itse on täysin tietämätön tästä hälystä ;-)
Ainoa pettymys minkä minä olen tämän pojan tarinassa kohdannut on se etteivät ne Nannan kanssa tehneet pentuja. Tämä oli se suunnitelma nro yksi, mutta kuten niin moni muukin suunnitelma kasvatuksessani, ei sekään toteutunut. Vieläkin kaihertaa, että jos Nanna ennen tuota yhdeksättätoista aloittaisi kiiman...
Kasvatuksen lisäksi sain Igorissa toisenkin riemun: sain vedettyä mukaan kissamaailmaan Sarin, ja pysyimme tiiviissä yhteydessä Eristäjänmutkan porukan kanssa, vaikka kilometrit välissä olivatkin kasvaneet. Suurkiitos kaikesta, yömajasta, pitopöydästä, lämmöstä, välittömyydestä, ystävyydestä jota aina kokee kun siitä ovesta astuu sisään! Turun kodiksikin sitä voisi kutsua, sillä yhtä perhettähän jo olemme!
Ehkä juuri siksi Igoria vähättelevät tai jopa parjaavat kommentit ottavat niin syvälle, kun tuntuu että osa sanoista kohdistuu tähän omaan henkilökohtaiseen suhteeseen Igorin perheen kanssa. Onneksi Sari ja Toni ovat järkeviä, eivätkä pahat puheet ole Igoria mitenkään heidän silmissään vähentäneet - päinvastoin väittäisin jopa!
Pian Igor pääsee taas vapaasti hoivaamaan talonsa tyttöjä, ja me jäämme innoissamme odottamaan kuka tekee Iksusta ekaksi TUFFAN!!
Erään aikakauden loppu siis toisin sanoen. Tai no, loppu ja loppu, Iksuhan jatkuu Nupussa ja Lotassa, Sinnissä, ja nyt varmaan näissä Valentinankin pennuissa sillä Maria pitää ruskean tytön itsellään. Ja onhan sinne Ouluunkin vielä tulossa ne vuodenvaihdepennut...
Eli kolme vuotta siitä on, kun käänsin kelkkani. Pikkuhiljaa osa porukasta alkaa antaa minulle anteeksi pahan tekoni; olen löytänyt muutamia jotka jopa ymmärtävät valintani, mutta myös muutama pettymys, tai oikeammin ihmetys, on kohdannut. Paljon voimakkaita tunteita Igor on kuitenkin herättänyt. Ja poika itse on täysin tietämätön tästä hälystä ;-)
Ainoa pettymys minkä minä olen tämän pojan tarinassa kohdannut on se etteivät ne Nannan kanssa tehneet pentuja. Tämä oli se suunnitelma nro yksi, mutta kuten niin moni muukin suunnitelma kasvatuksessani, ei sekään toteutunut. Vieläkin kaihertaa, että jos Nanna ennen tuota yhdeksättätoista aloittaisi kiiman...
Kasvatuksen lisäksi sain Igorissa toisenkin riemun: sain vedettyä mukaan kissamaailmaan Sarin, ja pysyimme tiiviissä yhteydessä Eristäjänmutkan porukan kanssa, vaikka kilometrit välissä olivatkin kasvaneet. Suurkiitos kaikesta, yömajasta, pitopöydästä, lämmöstä, välittömyydestä, ystävyydestä jota aina kokee kun siitä ovesta astuu sisään! Turun kodiksikin sitä voisi kutsua, sillä yhtä perhettähän jo olemme!
Ehkä juuri siksi Igoria vähättelevät tai jopa parjaavat kommentit ottavat niin syvälle, kun tuntuu että osa sanoista kohdistuu tähän omaan henkilökohtaiseen suhteeseen Igorin perheen kanssa. Onneksi Sari ja Toni ovat järkeviä, eivätkä pahat puheet ole Igoria mitenkään heidän silmissään vähentäneet - päinvastoin väittäisin jopa!
Pian Igor pääsee taas vapaasti hoivaamaan talonsa tyttöjä, ja me jäämme innoissamme odottamaan kuka tekee Iksusta ekaksi TUFFAN!!
perjantai 7. joulukuuta 2007
Porin näyttely
Nyt pitää kiirettä!
Kansainvälinen kissanäyttely Porissa, Länsi-Porin koululla, tulevana viikonloppuna ja järjestelyt alkavat jo tänään. Aliisan kanssa hoidetaan toimihenkilö- ja talkooruokailua, ja on siinä kaikenlaista huomioon otettavaa. Vastuullani ovat myös tuomarit, heidän kuljetuksensa, majoitus ja ruokailut.
Näyttelyssä pitäisi lisäksi ehtiä vähän keskittymään Mollaan ja Ninelli's kasvatuksenkin mainostukseen, nuoruuttaan uhittelevaan Ukkoon ja Kristiinan Lordinkin ajattelin tuoda näyttelyyn uutta kotia etsimään. Tiia tulee Pepin kanssa myös, ja paljon on muitakin tuttuja joiden kanssa haluaa vaihtaa kuulumisia. Sari tulee yöksi, onneksi sen takia ei tarvi kauheasti siivota ;-)
Muutamia ruokatilauksiakin pitäisi muistaa pitää mielessä ja parit paperit antaa Pohkisin toimihenkilöille eteenpäin prosessoitaviksi, mm. Ukon Champion-paperit.
ELI, jos en muista, huomaa, tajua, ota hihasta kiinni ja ilmaise itsesi!
Kansainvälinen kissanäyttely Porissa, Länsi-Porin koululla, tulevana viikonloppuna ja järjestelyt alkavat jo tänään. Aliisan kanssa hoidetaan toimihenkilö- ja talkooruokailua, ja on siinä kaikenlaista huomioon otettavaa. Vastuullani ovat myös tuomarit, heidän kuljetuksensa, majoitus ja ruokailut.
Näyttelyssä pitäisi lisäksi ehtiä vähän keskittymään Mollaan ja Ninelli's kasvatuksenkin mainostukseen, nuoruuttaan uhittelevaan Ukkoon ja Kristiinan Lordinkin ajattelin tuoda näyttelyyn uutta kotia etsimään. Tiia tulee Pepin kanssa myös, ja paljon on muitakin tuttuja joiden kanssa haluaa vaihtaa kuulumisia. Sari tulee yöksi, onneksi sen takia ei tarvi kauheasti siivota ;-)
Muutamia ruokatilauksiakin pitäisi muistaa pitää mielessä ja parit paperit antaa Pohkisin toimihenkilöille eteenpäin prosessoitaviksi, mm. Ukon Champion-paperit.
ELI, jos en muista, huomaa, tajua, ota hihasta kiinni ja ilmaise itsesi!
lauantai 1. joulukuuta 2007
Luomisen tuskaa
Neljää Ninelli's -naarasta on yritetty tässä syksyn aikana astuttaa, eikä kenelläkään onnistu! KÄSITTÄMÄTÖNTÄ, alkaa hermo mennä!
Nuppu, Lotta, Lulu ja Nanna, ovat kaikki treffailleet eikä kenellekään ole pentuja tulossa, blaah! Vaikka vika taitaakin olla kolleissa, eikö se aina ole niin ;-)
No Lordi on vielä kokematon, mutta Ukko saisi pikkuhiljaa oppia homman! Nanna on taas liian suuri naaraaksi, kollit ei uletu!! Ongelmansa siis kullakin...
Iksu sentään onnistui lasten teossa, ja saatti maailmaan kolme suloistakin suloisempaa Arkhitekton pentua.
Nuppu, Lotta, Lulu ja Nanna, ovat kaikki treffailleet eikä kenellekään ole pentuja tulossa, blaah! Vaikka vika taitaakin olla kolleissa, eikö se aina ole niin ;-)
No Lordi on vielä kokematon, mutta Ukko saisi pikkuhiljaa oppia homman! Nanna on taas liian suuri naaraaksi, kollit ei uletu!! Ongelmansa siis kullakin...
Iksu sentään onnistui lasten teossa, ja saatti maailmaan kolme suloistakin suloisempaa Arkhitekton pentua.
Kuva Toni Kähkönen.
tiistai 27. marraskuuta 2007
sunnuntai 18. marraskuuta 2007
Lunta
ja unta. Koko talo elää jotain horrosvaihetta, ketään ei huvita kuin syödä ja nukkua. Töihin on pakko mennä, mutta kotiin tultua ei ole pakko enää mitään.
Kaaos valtaa taloa ja pihamaata, kai tälle kaikelle pitäisi jotain tehdä ennen kun tulee oikeasti pysyvä lumi ja JOULU. Kenties siitä voisi ottaa suunnan...
Kaaos valtaa taloa ja pihamaata, kai tälle kaikelle pitäisi jotain tehdä ennen kun tulee oikeasti pysyvä lumi ja JOULU. Kenties siitä voisi ottaa suunnan...
keskiviikko 14. marraskuuta 2007
Pakko
on elämän jatkua. Niin elävät tekevät.
Onneksi Molla oli vähän kipeänä, joutui murehtimaan jotain muutakin. Antibiootti puri lopulta ja Ruotsiinkin päästiin. Reissu oli todella mukava, ajatukset olivat aivan muualla kuin murheissa. Vielä perjantaina ennen matkalle lähtöä laitoin vaistomaisesti ruokaa seitsemään kippoon, ja ihmettelin miksi yhdestä kiposta ei tule kukaan syömään... Ihan elävästi näen vielä Ellin täällä kotona, liikkumassa, tai istumassa tuossa työpöydällä vieressä kun kirjoittelen tätä. Mutta toisaalta, se ei ole paha asia!
Onneksi Molla oli vähän kipeänä, joutui murehtimaan jotain muutakin. Antibiootti puri lopulta ja Ruotsiinkin päästiin. Reissu oli todella mukava, ajatukset olivat aivan muualla kuin murheissa. Vielä perjantaina ennen matkalle lähtöä laitoin vaistomaisesti ruokaa seitsemään kippoon, ja ihmettelin miksi yhdestä kiposta ei tule kukaan syömään... Ihan elävästi näen vielä Ellin täällä kotona, liikkumassa, tai istumassa tuossa työpöydällä vieressä kun kirjoittelen tätä. Mutta toisaalta, se ei ole paha asia!
tiistai 6. marraskuuta 2007
Hell and back
"If you're walkin' thru hell, keep on walkin'"
Tätä noudattaen... elämän on jatkuttava.
Tätä noudattaen... elämän on jatkuttava.
torstai 1. marraskuuta 2007
Autio metsä
Vieraskirjan sanoin: "Kun suuri puu kaatuu, metsässä on pitkään autiota."
Tällä hetkellä tunnelma on jämähtänyt siihen kaatumisen jälkeiseen hetkeen, jolloin on aivan hiljaista, ilmassa lentää vain pölyhiukkasia, mutta muuten mikään ei liiku eikä kuulu mitään ääniä. Siltä nyt tuntuu.
Tällä hetkellä tunnelma on jämähtänyt siihen kaatumisen jälkeiseen hetkeen, jolloin on aivan hiljaista, ilmassa lentää vain pölyhiukkasia, mutta muuten mikään ei liiku eikä kuulu mitään ääniä. Siltä nyt tuntuu.
keskiviikko 31. lokakuuta 2007
Ikävä
Sydämessä on reikä.
Niin suuri, ettei sitä kukaan paikkaa. Ei kukaan, koskaan.
Ei sitä reikää.
Eihän tuo lauma osaa edes lohduttaa.
Ikävä alkaa hiipiä mieleen, pakko se on uskoa. Reikä on, ja se on iso.
Niin suuri, ettei sitä kukaan paikkaa. Ei kukaan, koskaan.
Ei sitä reikää.
Eihän tuo lauma osaa edes lohduttaa.
Ikävä alkaa hiipiä mieleen, pakko se on uskoa. Reikä on, ja se on iso.
tiistai 30. lokakuuta 2007
sunnuntai 28. lokakuuta 2007
Paljon jännitettävää!!
Kissojen maailmannäyttely on meneillään Bratislavassa. Kaijan ja Markuksen Roosa-tyttönen menee paneeliin, ja kotona heikkopäiset jännittää...
Vielä enemmän jännittää Igorin ja Arkhitekton Valentinan pennut, niidenkin pitäisi syntyä tämän viikonlopun aikana. Voi kun kaikki nyt menisi hyvin, ja tulisi terveitä lapsia. Ultra oli näyttänyt kolmea pentua, mutta ultratulos ei koskaan ole 100% varma...
Igorhan on parhaillaan Oulussa seuraavaa äiti-ehdokasta tapaamassa, jännä nähdä tuleeko sinne Iksun neljännet pennut tämän reissun tuloksena...
Torstaina-perjantaina vielä jännitti Ukon ja Lotan treffit että joko tulisi vauvoja meillekin, mutta nyt on se jännitys jo vähän laantunut: täysosumaa ei ilmeisesti vieläkään saatu, vaikka nuoripari kovin pari päivää yrittikin.
Mutta nyt siis jännittämään Roosaa!! ONNEA!!
Vielä enemmän jännittää Igorin ja Arkhitekton Valentinan pennut, niidenkin pitäisi syntyä tämän viikonlopun aikana. Voi kun kaikki nyt menisi hyvin, ja tulisi terveitä lapsia. Ultra oli näyttänyt kolmea pentua, mutta ultratulos ei koskaan ole 100% varma...
Igorhan on parhaillaan Oulussa seuraavaa äiti-ehdokasta tapaamassa, jännä nähdä tuleeko sinne Iksun neljännet pennut tämän reissun tuloksena...
Torstaina-perjantaina vielä jännitti Ukon ja Lotan treffit että joko tulisi vauvoja meillekin, mutta nyt on se jännitys jo vähän laantunut: täysosumaa ei ilmeisesti vieläkään saatu, vaikka nuoripari kovin pari päivää yrittikin.
Mutta nyt siis jännittämään Roosaa!! ONNEA!!
perjantai 26. lokakuuta 2007
Deja vu
Miten niin elämäni polkee paikoillaan...? Otsikko voisi olla jälleen Kissalapsia tehdään ja eläinlääkärillä...
Touhussa tällä erää Lotta ja Ukko. Kun vaan Ukko nyt löytäisi sen niin, kröhöm, tiedättehän, niin saataisiin VIHDOIN kissalapsia!!
Ja eläinlääkäriinkin jouduin kiiruhtamaan perjantain kunniaksi, kun Molla perhana lauloi äänensä käheäksi. Viikon se lau-lau-lauloi ja karjui kiimassaan, sitten meni ääni ja nyt hengitys on krohissut pari päivää. Tila ei edennyt eikä parantunut, eikä Molla ole mitenkään flunssaisen oloinen, mutta tietäen Porin päivystystilanten (päivystyspuhelin ilmoittaa lähes joka viikonloppu että "eläinlääkäripäivystystä ei pystytty järjestämään") en halunnut riskeerata, ja onneksi Erkiltä löytyi meille sopiva väli. Keuhkoissa kohisee, antibioottipiikki ja 10 päivän kuuri, kyllä se siitä, kun kuumettakaan ei ollut kuin nimeksi.
Jep, remppakin polkee paikoillaan, mistä saisi energiaa ja inspiksen sen jatkamiseen...?
Touhussa tällä erää Lotta ja Ukko. Kun vaan Ukko nyt löytäisi sen niin, kröhöm, tiedättehän, niin saataisiin VIHDOIN kissalapsia!!
Ja eläinlääkäriinkin jouduin kiiruhtamaan perjantain kunniaksi, kun Molla perhana lauloi äänensä käheäksi. Viikon se lau-lau-lauloi ja karjui kiimassaan, sitten meni ääni ja nyt hengitys on krohissut pari päivää. Tila ei edennyt eikä parantunut, eikä Molla ole mitenkään flunssaisen oloinen, mutta tietäen Porin päivystystilanten (päivystyspuhelin ilmoittaa lähes joka viikonloppu että "eläinlääkäripäivystystä ei pystytty järjestämään") en halunnut riskeerata, ja onneksi Erkiltä löytyi meille sopiva väli. Keuhkoissa kohisee, antibioottipiikki ja 10 päivän kuuri, kyllä se siitä, kun kuumettakaan ei ollut kuin nimeksi.
Jep, remppakin polkee paikoillaan, mistä saisi energiaa ja inspiksen sen jatkamiseen...?
tiistai 23. lokakuuta 2007
Eläinlääkärissä
Käytiin Merjalla hakemassa Auralle mikrosiru, rabiesrokotus ja passi. Mietin pitkään että otanko Auralle passia, mutta kyllähän sitä tytön kanssa varmaan joskus tulee joku Tallinnan reissu tehtyä, niin onpa sitten valmiina ja mikrosirumerkinnät jne jo valmiiksi kunnossa. Aura vinkaisi kun sille laitettiin rabies. Ok, eli ihan hyvältä näyttää (olin leikannut kynnet odotushuoneessa varmuuden varoiksi). Noh, sitten siihen isompaan urakkaan, mikrosiruneula kun ei ole mikään neula, vaan muistuttaa lähinnä naskalia. Aura tajusi kun otteeni tiukkeni että nyt tulee jotain vielä hurjemaa, ja yritti pari kertaa potkia takajaloillaan itseään irti. Rääkäisy peläytti itse Aurankin, sillä ääni oli todella kova! Mutta mikrosiru oli nahan alla ja toivottavasti pysyy! Nyt on tyttö täysin valmis pennuille, ehkä astutan tyttösen jo tammikuussa, kun se on Mollan perässä oppinut merkkaamaan kiimassa...
Armaskin oli reissulla mukana, sen on perusrokote vanhentunut jo tammikuussa, ja ajattelin että päivitetäänpä pojankin rokotustilanne, vaikkei se minnekään ole menossa mutta jos meille sattuisi tässä talven aikana pentuja tulemaan. Armas oli niin vanha herrasmies kuin saattaa: antoi leikata kynnet odotushuoneessa, ei kommentoinut rokottamista mitenkään ja kiltisti otti Auran kanssaan takaisin samaan isoon boksiin jossa lääkäriin tulivatkin. Varaboksi sai jäädä autonperään missä oli tulomatkankin.
Kerrankin oli tunne että on minulla ihan kilttejä kissoja!
Armaskin oli reissulla mukana, sen on perusrokote vanhentunut jo tammikuussa, ja ajattelin että päivitetäänpä pojankin rokotustilanne, vaikkei se minnekään ole menossa mutta jos meille sattuisi tässä talven aikana pentuja tulemaan. Armas oli niin vanha herrasmies kuin saattaa: antoi leikata kynnet odotushuoneessa, ei kommentoinut rokottamista mitenkään ja kiltisti otti Auran kanssaan takaisin samaan isoon boksiin jossa lääkäriin tulivatkin. Varaboksi sai jäädä autonperään missä oli tulomatkankin.
Kerrankin oli tunne että on minulla ihan kilttejä kissoja!
torstai 18. lokakuuta 2007
Ystäviä, vaarallisia aineita ja syntymäpäiviä
Viime viikonloppuna kävin Turussa. Paluumatkalla mietin miten ihanaa on, kun on olemassa ihmisiä, joiden kanssa voi olla täysin oma itsensä: höpöttää kaikesta mikä mieleen tulee, ja ihan niin paljon kuin mieli tekee. (Mahtoivatko muut saada edes suunvuoroa?) Huhu kertoo että juttu oli loppunut vasta puoli seitsemän aikaan aamulla, tosin eräs nukahti taas kesken lauseen sohvalle... Kiitos ystävät, oli rentouttavaa!
Tiistaista torstaihin olin kurssilla Vantaalla, "päivittämässä" vaarallisten aineiden kuljetustarkastuslupani. Vielä ei tiedä tuliko tentistä vaadittavat 85%, radioaktiiviset menee vähän yli "hilseen", mutta eiköhän näiden parissa vietetä taas seuraavat kaksi vuotta.
Ja tänään juhlimme C-pentueen 8-vuotissyntymäpäivää! Pitkästä aikaa kävin tervehtimässä Kerttua ja Väinöä, Ullaa ja Mikaa. Synttärisankarit ottivat minut vastaan viileähkön tuttavallisesti, selkeästi näki että pienissä päissä surisi: "Tämä on tuttu haju, mutta mistä ihmeestä....?". Kuperkeikka täällä kotona jäi ilman herkkuaan, kun tulin kotiin vasta pimeän laskeuduttua, ja muutenkin lokakuun lopussa jos alkaa grillaamaan kasslerpihvejä keskellä pihaa, naapurit voisivat todeta viimeisenkin ruuvin irronneen päästäni ;-)
Tiistaista torstaihin olin kurssilla Vantaalla, "päivittämässä" vaarallisten aineiden kuljetustarkastuslupani. Vielä ei tiedä tuliko tentistä vaadittavat 85%, radioaktiiviset menee vähän yli "hilseen", mutta eiköhän näiden parissa vietetä taas seuraavat kaksi vuotta.
Ja tänään juhlimme C-pentueen 8-vuotissyntymäpäivää! Pitkästä aikaa kävin tervehtimässä Kerttua ja Väinöä, Ullaa ja Mikaa. Synttärisankarit ottivat minut vastaan viileähkön tuttavallisesti, selkeästi näki että pienissä päissä surisi: "Tämä on tuttu haju, mutta mistä ihmeestä....?". Kuperkeikka täällä kotona jäi ilman herkkuaan, kun tulin kotiin vasta pimeän laskeuduttua, ja muutenkin lokakuun lopussa jos alkaa grillaamaan kasslerpihvejä keskellä pihaa, naapurit voisivat todeta viimeisenkin ruuvin irronneen päästäni ;-)
tiistai 9. lokakuuta 2007
Kissalapsia tehdään taas...
Touhussa jälleen Nanna ja Igor. Kuinkakohan monetta kertaa?? Kukaan, edes Maikki, Sari tai minä, ei varmasti enää ole laskuissa mukana kuinka monensilla treffeillä tuo kaksikko on. Nuoret oli alle vuoden vanhoja molemmat kun ensimmäistä kertaa treffasivat. Kun reissu ei tuottanutkaan sillä kertaa tulosta, päätettiin lähteä Kempeleeseen hakemaan Nannalle Champion-titteli ennen astutusta. Sitten koko syksy ja talvi reissailtiin, milloin Igor tuli Poriin, milloin Nannan kanssa ajeltiin Turkuun. Keväällä, kun edelleenkään ei pentuja näkynyt, päätettiin ilmoittaa Nannakin Tallinnan näyttelyyn hakemaan IC-titteliä samalle reissulle kuin Igorkin. Ja taas jatkettiin lastentekoa.
Kuka enää muistaa oliko se sinä kesänä vai seuraavana, kun Nanna kävi vieraissakin, Boris oli tosin liian nuori ja kokematon meidän kokeneelle naiselle, ei tullut pentuja silläkään kertaa. Jatkettiin Igorin kanssa treffailua, mikä sujuukin kaksikoltamme jo vanhan kaavan mukaan: Nanna esittää vaikeasti saatavaa ensimmäisen viisi minuuttia, sitten leikitään 15-20 minuuttia esileikkejä ja n. puolen vuorokautta koitetaan sitten sitä itse hommaa. Näin se menee kuin elokuvissa, mutta lopputulos on aina yhtä laimea.
Viime talvena sitten haettiin Romeo Hämeenlinnasta koittamaan meidän juuliaa, mutta siitä meinasi tulla vain verilöyly, ehkä sheaksperiläisessä tarinassa se kuului asiaan... Alkukesästä oli Niilon vuoro, mutta se kilttipoika alistui Nannalle täysin ja pariskunta LEIKKI läpi treffien.
Loppukesällä Nanna uhrattiin harjoituskaveriksi Ukolle, nuorelle pojalle joka tarvitsi varman nakin, edellisen kiihkeän naiskokemuksensa jälkeen. Yritys oli pojalla kova, mutta vielä oli vähän haparoivat nuorenmiehen otteet - ei tulosta.
Tarkoitus oli ihan jatkaa tuota Ukon kanssa treffailua, mutta kun Sari muutama viikko sitten jutteli että Igor on alkanut kuseksia kotonaan ja huutaa yöt läpeensä, eli edessä on leikkaus jo ehkä ennen talvea, heräsi epätoivoinen tarve yrittää meidän mission impossiblea vielä kerran. Onhan Igor Suomeen tuotu nimenomaan Nannaa ajatellen, ja kaikki tuossa pariskunnassa sopisi toisilleen: ulkonäöllisesti täydentävät toisiaan upeasti, luonteissakin on molemmilla toisilleen annettavaa ja sukutaulut ja taustat on varta vasten toisiinsa sovitettu.
Siellä ne nyt ovat, saunalla. Nannan piti huitaista Igoria pari kertaa tassulla kauemmas, mutta jo muutamassa minuutissa juostiin lauteita ylösalas peräkanaa. Parin tunnin päästä kävin vilkaisemassa nuortaparia ovenraosta: Nanna makasi tyytyväisenä Igorin pesässä ja Igor istui lattialla ja tuijotti haltioituneena OMAA NAISTAAN!
Kuka enää muistaa oliko se sinä kesänä vai seuraavana, kun Nanna kävi vieraissakin, Boris oli tosin liian nuori ja kokematon meidän kokeneelle naiselle, ei tullut pentuja silläkään kertaa. Jatkettiin Igorin kanssa treffailua, mikä sujuukin kaksikoltamme jo vanhan kaavan mukaan: Nanna esittää vaikeasti saatavaa ensimmäisen viisi minuuttia, sitten leikitään 15-20 minuuttia esileikkejä ja n. puolen vuorokautta koitetaan sitten sitä itse hommaa. Näin se menee kuin elokuvissa, mutta lopputulos on aina yhtä laimea.
Viime talvena sitten haettiin Romeo Hämeenlinnasta koittamaan meidän juuliaa, mutta siitä meinasi tulla vain verilöyly, ehkä sheaksperiläisessä tarinassa se kuului asiaan... Alkukesästä oli Niilon vuoro, mutta se kilttipoika alistui Nannalle täysin ja pariskunta LEIKKI läpi treffien.
Loppukesällä Nanna uhrattiin harjoituskaveriksi Ukolle, nuorelle pojalle joka tarvitsi varman nakin, edellisen kiihkeän naiskokemuksensa jälkeen. Yritys oli pojalla kova, mutta vielä oli vähän haparoivat nuorenmiehen otteet - ei tulosta.
Tarkoitus oli ihan jatkaa tuota Ukon kanssa treffailua, mutta kun Sari muutama viikko sitten jutteli että Igor on alkanut kuseksia kotonaan ja huutaa yöt läpeensä, eli edessä on leikkaus jo ehkä ennen talvea, heräsi epätoivoinen tarve yrittää meidän mission impossiblea vielä kerran. Onhan Igor Suomeen tuotu nimenomaan Nannaa ajatellen, ja kaikki tuossa pariskunnassa sopisi toisilleen: ulkonäöllisesti täydentävät toisiaan upeasti, luonteissakin on molemmilla toisilleen annettavaa ja sukutaulut ja taustat on varta vasten toisiinsa sovitettu.
Siellä ne nyt ovat, saunalla. Nannan piti huitaista Igoria pari kertaa tassulla kauemmas, mutta jo muutamassa minuutissa juostiin lauteita ylösalas peräkanaa. Parin tunnin päästä kävin vilkaisemassa nuortaparia ovenraosta: Nanna makasi tyytyväisenä Igorin pesässä ja Igor istui lattialla ja tuijotti haltioituneena OMAA NAISTAAN!
Kuva treffeiltä nro 4 tai 5 tai 6 tai... tällä kertaa Turussa
sunnuntai 7. lokakuuta 2007
Lemmikkimessut 7.10.
Satakunnan eläinsuojeluyhdystys järjestää tänään Porin nuorisotalolla lemmikkimessut. Satakissallakin on siellä osasto, viitisen kissaa esillä. Iltapäivällä ajattelin piipahtaa, vähän ennen sulkuaikaa niin olen apuna purkamisessa, kun en aamulla viitsinyt raahautua pystyttämään.
Vihdoinkin pääsen myös eroon Seinäjoen (03/07) voittoruuista, meilasin jo aikoja sitten ko. eläinsuojeluyhdistykseen että haluaisin lahjoittaa kissanruokaa, mutta kukaan ei ole palannut asiaan. Nyt ruuissa on jo päiväyskin mennyt, mutta kai ne avaamattomina pusseina kelpaavat. Olen aika fedup paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen, tai oikeastaan heidän saamattomuuteensa, mutta toisaalta ei saisi valittaa, kun itsellä ei ole energiaa mennä toimintaansa mukaan. Mutta tosi pientä ja näkymätöntä on toimintansa joka tapauksessa! Ehkä Satakissassa keksittäisiin joku tapa auttaa heitä!
http://satesy.fi
Vihdoinkin pääsen myös eroon Seinäjoen (03/07) voittoruuista, meilasin jo aikoja sitten ko. eläinsuojeluyhdistykseen että haluaisin lahjoittaa kissanruokaa, mutta kukaan ei ole palannut asiaan. Nyt ruuissa on jo päiväyskin mennyt, mutta kai ne avaamattomina pusseina kelpaavat. Olen aika fedup paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen, tai oikeastaan heidän saamattomuuteensa, mutta toisaalta ei saisi valittaa, kun itsellä ei ole energiaa mennä toimintaansa mukaan. Mutta tosi pientä ja näkymätöntä on toimintansa joka tapauksessa! Ehkä Satakissassa keksittäisiin joku tapa auttaa heitä!
http://satesy.fi
lauantai 6. lokakuuta 2007
Remontti-Reiska
Lasikuitutapetti riistetty seinästä. Käsiä kirvelee, niinkuin niissä olisi lasikuitua...
Jossain vaiheessa yksi rystynen aukesi, huomasin kun kummastelin punaisia pilkkuja seinässä ;-) No, jatkoin hommaa ja kititsin naulanreiät ja seinälevyjen saumat, niin samalla tuli laastaroitua rystynenkin. Pitäisikö lämmittää sauna?
Jossain vaiheessa yksi rystynen aukesi, huomasin kun kummastelin punaisia pilkkuja seinässä ;-) No, jatkoin hommaa ja kititsin naulanreiät ja seinälevyjen saumat, niin samalla tuli laastaroitua rystynenkin. Pitäisikö lämmittää sauna?
Bloggausta?
Miksi ihmeessä blogi? No kun se on kiva!
?häh?
Olen itse lukenut pariakin blogia tässä viime aikoina (esim. Veskun Ameriikan valloituksesta ja Senjan ihania kissajuttuja) ja minusta on hauska lukea ihmisten elämästä, tosin vain tuttujen ihmisten, ventovieraat ja heidän menonsa ei jaksa kiinnostaa...
Olen myös ollut ihan extremely busy viime aikoina, en ole ehtintyt soitella ihmisille takaisin vaikka kännykkään olisikin 'puhelut tullut' merkki jäänyt. Ylipäänsäkin, jos on tärkeää asiaa, laittakaa ihmiset tekstari jos en vastaa puheluun juuri kun tavoittelitte!
No mutta tässä sitä sitten harjoitellaan blogin pitoa, saas nähdä mitä tästä tulee!
Menen takaisin repimään (nyppimään) lasikuitutapettia seinistä. Ei muuten ihan kivaa hommaa (lastulevypinnasta irtosi helpolla, mutta tuosta gyprocista, auts, rystyset on verillä...)
?häh?
Olen itse lukenut pariakin blogia tässä viime aikoina (esim. Veskun Ameriikan valloituksesta ja Senjan ihania kissajuttuja) ja minusta on hauska lukea ihmisten elämästä, tosin vain tuttujen ihmisten, ventovieraat ja heidän menonsa ei jaksa kiinnostaa...
Olen myös ollut ihan extremely busy viime aikoina, en ole ehtintyt soitella ihmisille takaisin vaikka kännykkään olisikin 'puhelut tullut' merkki jäänyt. Ylipäänsäkin, jos on tärkeää asiaa, laittakaa ihmiset tekstari jos en vastaa puheluun juuri kun tavoittelitte!
No mutta tässä sitä sitten harjoitellaan blogin pitoa, saas nähdä mitä tästä tulee!
Menen takaisin repimään (nyppimään) lasikuitutapettia seinistä. Ei muuten ihan kivaa hommaa (lastulevypinnasta irtosi helpolla, mutta tuosta gyprocista, auts, rystyset on verillä...)
Tilanne 4.10.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)