Kaverit

Idolsissa 17-vuotias tyttö hehkutti miten kaverit on perhe ja ne tukee ja kannustaa.
Aloin miettiä omaa nuoruutta (kyllä, olen jo niin vanha). 18-vuotiaana, ensimmäisessä omassa kodissa. Kaverit osti porukassa mulle mikroaaltouunin joululahjaksi. Yhä se muuten palvelee tuossa 15-vuotiaana...
Ihan käsittämätön, Leena siinä oli varmaan puuhanaisena. Mikro oli kannettu keittiön pöydälle kun olin töissä. Istuin ja itkin. Se oli sitä nuoruutta. Meitä oli iso porukka, osan kanssa oltiin tiiviimmin kavereita, osan kanssa kuuluttiin vaan samaan porukkaan.
Nyt niitä porukoita on löytynyt facebookista, ja niitten kanssa onkin ihan kiva löytää jälleen yhteys. En mä koulukavereita niinkään kaipaa, kuin niitä Kavereita. Vieläkin tuntee jonkinlaista "lämpöä" kun tulee viesti joltakulta nuoruuden läheisistä.
Ne oli rankkoja aikoja, mutta rakkaita. Elämässä tapahtui.

Kissatohinaa

Joskus tulee itsekin ihmeteltyä miten paljon tämä harrastus minua hallitsee. Tällä hetkellä on yhdistystoiminnan kautta Ruotsin matkan järjestelyt ja ilmoittautumisten vastaanotto ja säätäminen SEKÄ Lemmikkimessujen järjestelyt ja ilmoittautumisten vastaanottaminen toisilta yhdistyksiltä. Ja lehteenkin pitäisi jokunen kuva ja pieni tekstinpätkä saada lähetettyä.

Maanantaina käytiin eläinlääkärissä Vammalassa, Keikka ja Mata saivat rokotukset ja Nupusta otettiin rabiesvasta-ainetesti, jospa se pääsisi Tukholmaan mukaan.

Aliisa ja Tuomas ovat häämatkallaan ja kahdeksan päivän ajan käyn heidän kissakatrastaan huoltamassa. Hassua muuten, että ei kissat ruokaa huomioi kun menen sitä lautasille lappaamaan. Ehei, se on seuraa ja leikkiä, sitä kaivataan!

Lauantaina on Seinäjoella kansainvälinen kissanäyttely, ja sitä varten haettiin eilen Ukko Vaasasta Poriin, jotta pääsee mukaan siitosurosluokkaan kisaamaan. Eli parin päivän ajan hoidan myös yhtä kissaa tuolla saunalla...

Onneksi näyttelyyn ei ole täältä kotoa lähdössä ketään, ei tarvitse miettiä pesua! Mutta pakkaamista ja viemisiä, niitä täytyisi miettiä. Mantaakin olisi ollut kiva käydä katsomassa jo ennen näyttelyä, mutta aika ei taida riittää.

Samoin miettiä pitäisi yritystäkin, yksi lavallinen almoa odottaa kuistilla purkamista, ja Jennille pitäisi kipaista Zooplussan tilauksesta hänen kisujensa ruuat. Tänään ehdin sentään päivällä hakemaan tulostimeen värikasetit, jotta saan Krissen pentuilmotuksen tulostettua Seinäjoelle...

Tekemistä riittää, mutta ei kai sitä tekisi jos ei tykkäisi. Jaa niin mitä tulee telkkarista, emmää vaan tiedä...

28.7.

Ellin syntymäpäivä.

Kyllähän niitä on juhlittukin, kymppiveet oli isot bileet ja iso oli tarkoitus juhlia 15-vuotisbileitäkin. Kenties niitä vielä juhlitaankin. Paljon on Ellistä saatu juhlan aiheita.

Ei todellakaan hiljaiseloa

Vaikka blogi onkin jäänyt hiljaiseksi, ei meillä ole eletty hiljaiseloa!
Pennut veivät touko-kesäkuun vaihteen mennessään, ruokailuineen, siivouksineen, rokotusreissuineen, paperitöineen, luovutuksineen, leikkimisineen, riehumisineen... Juhannusta edeltävänä viikonloppuna vein viimeisen Jyväskylään, ja juhannuksena vain istuin kotona ja nautin tekemättömyydestä!

Juhannusta seuraavana viikonloppuna aloitin kesälomani ensimmäisen pätkän, ja lähdin Jaanan kanssa kohti Kuopiota ja Siilinjärven kissanäyttelyä. Perjantai-illalla olo oli yksinäinen, mutta ehkä sekin on ihan tervettä, hetkeen en ole sitä tunnetta kokenutkaan... Näyttelyt menivät ihan poskelleen, Molla halusi pomottaa edes jotakuta, kun Nuppu on meillä ottamassa laumaa hanskaansa, ja Mollan nyrkin alle jäi tuomari-parka. Menestys oli sen mukainen...

Kotiuduttua päivät kuluivat siivillä, ja torstaina oli jo aika perinteisen kesäretken. Tänä vuonna kyydissä olivatkin Hertan omistajat Aija, Aleksi ja Samppa 4-vee. Yllättävän hyvin reilu 500 kilometrin matka kuitenkin sujui! Vaasassa pistäydyimme katsomassa ylitsevuotavaa Ukkoa, jolle vein lahjaksi kokoa suuremmat valjaat...

Oulu oli jälleen yhtä ihana ja rentouttava kuin aina. Tosin ihanuus ei liity läheskään niin paljon itse kaupunkiin kuin se liittyy emäntäämme Ullaan. Alkaa olla ihan hyväksikäyttäjä olo, kun Ullan luo tulee aina kuin kotiinsa, eikä siten osaa käyttäytyäkään kuin vieras. Kiitosta on niin vaikea osoittaa tarpeeksi isosti, Ulla KIITOS!!

Kempeleen näyttely sujui yhtä mukavasti kuin aina, ystäviä oli taas paikalla yllinkyllin. Ensimmäinen kasvattaja-luokkakin tänä vuonna sujui ihan mallikkaasti, pisteet olivat jotain 104,66666 tms.

Kotiin tultiin maanantai-illalla myöhään, ja nyt onkin laiskoteltu kesälomaa, joka loppuu heti ensi viikolla. Kuistin katto sentään sai uuden kerroksen, jospa sade nyt pysyisi ulkona.

Kissanristiäiset

Lauantai 3.5. oli iloinen päivä! Kissanristiäiset onnistuivat täydellisesti, ilma oli upea, ystävät vielä upeampia. Rakkaat, te olette parhaita! En tiedä kenestä aloittaisin kiittelyn, tapahtuma onnistui niin monen, teidän jokaisen, ansiosta. Jokainen laittoi kortensa kekoon, teki, toi, järjesti mitä pyysin. Lehti sai mitä pyysikin, näytelmän kaikki osat olivat paikallaan, täydellisesti! Koko sunnuntain olin iloisella ja tyytyväisellä tuulella, tapahtuma onnistui kaikin puolin nappiin! KIITOS!!!


Niin ne nimet:
Ninelli's I catch fireflies
Ninelli's I colour rainbows
Ninelli's I am Mommy's muse
Ninelli's I fly high
Ninelli's Jippi-a-Jee
Ninelli's Jabadaba-JUU

(Mielelläni ottaisin vastaan kuvia, joita nappailitte lauantaina. Laitetaan kotisivuillekin juttu miten 'pölöjä' ja hassuja ollaan.)

Nimet, taas

Tällä kertaa en pyydä enää apuja, nimet alkavat hahmottua. Pari on vielä prosessoinnissa kirjoitusasun suhteen, mutta perittaatteessa kaikki on nyt 'keksitty'. Chase vai catch flies, se vähän vielä mietityttää. Chase voisi olla enemmän butterflies ja tyttönimi, catch ehkä niitä fireflies kun kyseessä on vielä poikakin (olenko sekoamassa kun mietintä on tämän tasoista, vai vaan tosi paatunut perinteisiin sukupuolirooleihin? No toisaalta, burma on mielestäni voimakkaan 'perinteinen' sukupuolieroissaan, tytöt on sirpakoita nirppanokkia ja pojat rauhallisempia putkiaivoja.).

Niin, kissanristiäisetkin sovittiin järjestettäväksi taas, "yleisön pyynnöstä". Ehkä nyt mielikuvitus taas riittää niiden suunnitteluun, kun nuo nimet ovat valmiit. Final-kutsutkin pitäisi kenties lähettää... Mutta jos nyt ihan ensiksi täyttäisi nuo rekisteröintipaperit, jotta tämä nimijahkailu loppuisi!

Maanantaiaamu

Kun maanantaiaamuna ei muista vakkariasiakkaiden nimiä ulkoa, on ollut hyvä viikonloppu.

Rentouduttua tuli ja kivaa oli. Monta asiaa lähti etenemään oikeita raiteita.
Jos jotain, on minulla mahtavia kasvattien omistajia, viikonloppuna tapasin heistä (pe 1, la 2,3,4) neljä ja puhelimessa juttelin vielä kahden kanssa. Mahtavia ihmisiä, iloisia, avoimia, MUKAVIA! Ystäviä toisin sanoen siis.

Pennuille on nyt kaikille alustavasti kodit tiedossa. Jos vielä Orvokki löytäisi sen asunnon, niin Cekustin antaisin sinne ilolla Ainon kaveriksi. (Akusti on ainut jolla on oikea kutsumanimi, ja jonka erotan kolmikosta. Kunnes kaksi muuta poikaa muuttuvat 'oman näköisikseen' ovat ne leikillisesti Bekusti ja Cekusti) Mantaa kävi eilen perhe katsomassa, ja sijoitussopimuksesta neuvotellaan. Koko perhe vaikutti niin "eläinväeltä", että jäi erinomaisen kiva fiilis. Ehkä minulla ei edelleenkään ole sinistä kissaa kotona...

Maanantaiaamuna pitää palata arkeen. Nimet pitäisi keksiä ja Lotan tilanne huolestuttaa, mutta muuta ei voi tehdä kuin odottaa. Seuraavaa kivaa viikonloppua odotellessa rauhallista työviikonalkua kaikille!