Aikansa kutakin

Sarilta tuli tekstari: "Igorin leikkausaika 19.12. klo 9".

Erään aikakauden loppu siis toisin sanoen. Tai no, loppu ja loppu, Iksuhan jatkuu Nupussa ja Lotassa, Sinnissä, ja nyt varmaan näissä Valentinankin pennuissa sillä Maria pitää ruskean tytön itsellään. Ja onhan sinne Ouluunkin vielä tulossa ne vuodenvaihdepennut...

Eli kolme vuotta siitä on, kun käänsin kelkkani. Pikkuhiljaa osa porukasta alkaa antaa minulle anteeksi pahan tekoni; olen löytänyt muutamia jotka jopa ymmärtävät valintani, mutta myös muutama pettymys, tai oikeammin ihmetys, on kohdannut. Paljon voimakkaita tunteita Igor on kuitenkin herättänyt. Ja poika itse on täysin tietämätön tästä hälystä ;-)

Ainoa pettymys minkä minä olen tämän pojan tarinassa kohdannut on se etteivät ne Nannan kanssa tehneet pentuja. Tämä oli se suunnitelma nro yksi, mutta kuten niin moni muukin suunnitelma kasvatuksessani, ei sekään toteutunut. Vieläkin kaihertaa, että jos Nanna ennen tuota yhdeksättätoista aloittaisi kiiman...

Kasvatuksen lisäksi sain Igorissa toisenkin riemun: sain vedettyä mukaan kissamaailmaan Sarin, ja pysyimme tiiviissä yhteydessä Eristäjänmutkan porukan kanssa, vaikka kilometrit välissä olivatkin kasvaneet. Suurkiitos kaikesta, yömajasta, pitopöydästä, lämmöstä, välittömyydestä, ystävyydestä jota aina kokee kun siitä ovesta astuu sisään! Turun kodiksikin sitä voisi kutsua, sillä yhtä perhettähän jo olemme!
Ehkä juuri siksi Igoria vähättelevät tai jopa parjaavat kommentit ottavat niin syvälle, kun tuntuu että osa sanoista kohdistuu tähän omaan henkilökohtaiseen suhteeseen Igorin perheen kanssa. Onneksi Sari ja Toni ovat järkeviä, eivätkä pahat puheet ole Igoria mitenkään heidän silmissään vähentäneet - päinvastoin väittäisin jopa!

Pian Igor pääsee taas vapaasti hoivaamaan talonsa tyttöjä, ja me jäämme innoissamme odottamaan kuka tekee Iksusta ekaksi TUFFAN!!