Pakko

on elämän jatkua. Niin elävät tekevät.
Onneksi Molla oli vähän kipeänä, joutui murehtimaan jotain muutakin. Antibiootti puri lopulta ja Ruotsiinkin päästiin. Reissu oli todella mukava, ajatukset olivat aivan muualla kuin murheissa. Vielä perjantaina ennen matkalle lähtöä laitoin vaistomaisesti ruokaa seitsemään kippoon, ja ihmettelin miksi yhdestä kiposta ei tule kukaan syömään... Ihan elävästi näen vielä Ellin täällä kotona, liikkumassa, tai istumassa tuossa työpöydällä vieressä kun kirjoittelen tätä. Mutta toisaalta, se ei ole paha asia!