Ikävä

Sydämessä on reikä.
Niin suuri, ettei sitä kukaan paikkaa. Ei kukaan, koskaan.
Ei sitä reikää.

Eihän tuo lauma osaa edes lohduttaa.

Ikävä alkaa hiipiä mieleen, pakko se on uskoa. Reikä on, ja se on iso.

Aikaa, hiljaisuutta

Ystävät, nyt tarvitsen aikaa.
Antakaa olla, pikkuisen aikaa.

Paljon jännitettävää!!

Kissojen maailmannäyttely on meneillään Bratislavassa. Kaijan ja Markuksen Roosa-tyttönen menee paneeliin, ja kotona heikkopäiset jännittää...

Vielä enemmän jännittää Igorin ja Arkhitekton Valentinan pennut, niidenkin pitäisi syntyä tämän viikonlopun aikana. Voi kun kaikki nyt menisi hyvin, ja tulisi terveitä lapsia. Ultra oli näyttänyt kolmea pentua, mutta ultratulos ei koskaan ole 100% varma...
Igorhan on parhaillaan Oulussa seuraavaa äiti-ehdokasta tapaamassa, jännä nähdä tuleeko sinne Iksun neljännet pennut tämän reissun tuloksena...

Torstaina-perjantaina vielä jännitti Ukon ja Lotan treffit että joko tulisi vauvoja meillekin, mutta nyt on se jännitys jo vähän laantunut: täysosumaa ei ilmeisesti vieläkään saatu, vaikka nuoripari kovin pari päivää yrittikin.

Mutta nyt siis jännittämään Roosaa!! ONNEA!!

Deja vu

Miten niin elämäni polkee paikoillaan...? Otsikko voisi olla jälleen Kissalapsia tehdään ja eläinlääkärillä...
Touhussa tällä erää Lotta ja Ukko. Kun vaan Ukko nyt löytäisi sen niin, kröhöm, tiedättehän, niin saataisiin VIHDOIN kissalapsia!!
Ja eläinlääkäriinkin jouduin kiiruhtamaan perjantain kunniaksi, kun Molla perhana lauloi äänensä käheäksi. Viikon se lau-lau-lauloi ja karjui kiimassaan, sitten meni ääni ja nyt hengitys on krohissut pari päivää. Tila ei edennyt eikä parantunut, eikä Molla ole mitenkään flunssaisen oloinen, mutta tietäen Porin päivystystilanten (päivystyspuhelin ilmoittaa lähes joka viikonloppu että "eläinlääkäripäivystystä ei pystytty järjestämään") en halunnut riskeerata, ja onneksi Erkiltä löytyi meille sopiva väli. Keuhkoissa kohisee, antibioottipiikki ja 10 päivän kuuri, kyllä se siitä, kun kuumettakaan ei ollut kuin nimeksi.
Jep, remppakin polkee paikoillaan, mistä saisi energiaa ja inspiksen sen jatkamiseen...?

Eläinlääkärissä

Käytiin Merjalla hakemassa Auralle mikrosiru, rabiesrokotus ja passi. Mietin pitkään että otanko Auralle passia, mutta kyllähän sitä tytön kanssa varmaan joskus tulee joku Tallinnan reissu tehtyä, niin onpa sitten valmiina ja mikrosirumerkinnät jne jo valmiiksi kunnossa. Aura vinkaisi kun sille laitettiin rabies. Ok, eli ihan hyvältä näyttää (olin leikannut kynnet odotushuoneessa varmuuden varoiksi). Noh, sitten siihen isompaan urakkaan, mikrosiruneula kun ei ole mikään neula, vaan muistuttaa lähinnä naskalia. Aura tajusi kun otteeni tiukkeni että nyt tulee jotain vielä hurjemaa, ja yritti pari kertaa potkia takajaloillaan itseään irti. Rääkäisy peläytti itse Aurankin, sillä ääni oli todella kova! Mutta mikrosiru oli nahan alla ja toivottavasti pysyy! Nyt on tyttö täysin valmis pennuille, ehkä astutan tyttösen jo tammikuussa, kun se on Mollan perässä oppinut merkkaamaan kiimassa...
Armaskin oli reissulla mukana, sen on perusrokote vanhentunut jo tammikuussa, ja ajattelin että päivitetäänpä pojankin rokotustilanne, vaikkei se minnekään ole menossa mutta jos meille sattuisi tässä talven aikana pentuja tulemaan. Armas oli niin vanha herrasmies kuin saattaa: antoi leikata kynnet odotushuoneessa, ei kommentoinut rokottamista mitenkään ja kiltisti otti Auran kanssaan takaisin samaan isoon boksiin jossa lääkäriin tulivatkin. Varaboksi sai jäädä autonperään missä oli tulomatkankin.

Kerrankin oli tunne että on minulla ihan kilttejä kissoja!

Ystäviä, vaarallisia aineita ja syntymäpäiviä

Viime viikonloppuna kävin Turussa. Paluumatkalla mietin miten ihanaa on, kun on olemassa ihmisiä, joiden kanssa voi olla täysin oma itsensä: höpöttää kaikesta mikä mieleen tulee, ja ihan niin paljon kuin mieli tekee. (Mahtoivatko muut saada edes suunvuoroa?) Huhu kertoo että juttu oli loppunut vasta puoli seitsemän aikaan aamulla, tosin eräs nukahti taas kesken lauseen sohvalle... Kiitos ystävät, oli rentouttavaa!

Tiistaista torstaihin olin kurssilla Vantaalla, "päivittämässä" vaarallisten aineiden kuljetustarkastuslupani. Vielä ei tiedä tuliko tentistä vaadittavat 85%, radioaktiiviset menee vähän yli "hilseen", mutta eiköhän näiden parissa vietetä taas seuraavat kaksi vuotta.

Ja tänään juhlimme C-pentueen 8-vuotissyntymäpäivää! Pitkästä aikaa kävin tervehtimässä Kerttua ja Väinöä, Ullaa ja Mikaa. Synttärisankarit ottivat minut vastaan viileähkön tuttavallisesti, selkeästi näki että pienissä päissä surisi: "Tämä on tuttu haju, mutta mistä ihmeestä....?". Kuperkeikka täällä kotona jäi ilman herkkuaan, kun tulin kotiin vasta pimeän laskeuduttua, ja muutenkin lokakuun lopussa jos alkaa grillaamaan kasslerpihvejä keskellä pihaa, naapurit voisivat todeta viimeisenkin ruuvin irronneen päästäni ;-)

Väinö 8-vuotta

Kissalapsia tehdään taas...

Touhussa jälleen Nanna ja Igor. Kuinkakohan monetta kertaa?? Kukaan, edes Maikki, Sari tai minä, ei varmasti enää ole laskuissa mukana kuinka monensilla treffeillä tuo kaksikko on. Nuoret oli alle vuoden vanhoja molemmat kun ensimmäistä kertaa treffasivat. Kun reissu ei tuottanutkaan sillä kertaa tulosta, päätettiin lähteä Kempeleeseen hakemaan Nannalle Champion-titteli ennen astutusta. Sitten koko syksy ja talvi reissailtiin, milloin Igor tuli Poriin, milloin Nannan kanssa ajeltiin Turkuun. Keväällä, kun edelleenkään ei pentuja näkynyt, päätettiin ilmoittaa Nannakin Tallinnan näyttelyyn hakemaan IC-titteliä samalle reissulle kuin Igorkin. Ja taas jatkettiin lastentekoa.

Kuka enää muistaa oliko se sinä kesänä vai seuraavana, kun Nanna kävi vieraissakin, Boris oli tosin liian nuori ja kokematon meidän kokeneelle naiselle, ei tullut pentuja silläkään kertaa. Jatkettiin Igorin kanssa treffailua, mikä sujuukin kaksikoltamme jo vanhan kaavan mukaan: Nanna esittää vaikeasti saatavaa ensimmäisen viisi minuuttia, sitten leikitään 15-20 minuuttia esileikkejä ja n. puolen vuorokautta koitetaan sitten sitä itse hommaa. Näin se menee kuin elokuvissa, mutta lopputulos on aina yhtä laimea.

Viime talvena sitten haettiin Romeo Hämeenlinnasta koittamaan meidän juuliaa, mutta siitä meinasi tulla vain verilöyly, ehkä sheaksperiläisessä tarinassa se kuului asiaan... Alkukesästä oli Niilon vuoro, mutta se kilttipoika alistui Nannalle täysin ja pariskunta LEIKKI läpi treffien.

Loppukesällä Nanna uhrattiin harjoituskaveriksi Ukolle, nuorelle pojalle joka tarvitsi varman nakin, edellisen kiihkeän naiskokemuksensa jälkeen. Yritys oli pojalla kova, mutta vielä oli vähän haparoivat nuorenmiehen otteet - ei tulosta.

Tarkoitus oli ihan jatkaa tuota Ukon kanssa treffailua, mutta kun Sari muutama viikko sitten jutteli että Igor on alkanut kuseksia kotonaan ja huutaa yöt läpeensä, eli edessä on leikkaus jo ehkä ennen talvea, heräsi epätoivoinen tarve yrittää meidän mission impossiblea vielä kerran. Onhan Igor Suomeen tuotu nimenomaan Nannaa ajatellen, ja kaikki tuossa pariskunnassa sopisi toisilleen: ulkonäöllisesti täydentävät toisiaan upeasti, luonteissakin on molemmilla toisilleen annettavaa ja sukutaulut ja taustat on varta vasten toisiinsa sovitettu.

Siellä ne nyt ovat, saunalla. Nannan piti huitaista Igoria pari kertaa tassulla kauemmas, mutta jo muutamassa minuutissa juostiin lauteita ylösalas peräkanaa. Parin tunnin päästä kävin vilkaisemassa nuortaparia ovenraosta: Nanna makasi tyytyväisenä Igorin pesässä ja Igor istui lattialla ja tuijotti haltioituneena OMAA NAISTAAN!

Kuva treffeiltä nro 4 tai 5 tai 6 tai... tällä kertaa Turussa