Miten hullua pidetään jännityksessä...

Auran laskettu aika n. 9.3. ja Nupun n. 20.3.

Molemmilla nyt paino noussut n. 800 grammaa. Vanha nyrkkisääntö sanoo että jokaista pentua kohden emolle tulee n. 200 grammaa painoa. Nupulla on silti vielä melkein kuukausi aikaa kasvattaa painoaan ja toisaalta en usko Auran painon enää kasvavan, harvoin ihan viimeisten viikkojen aikana tulee enää suuremmin painoa, pentujen kehitys on enemmän "hienosäätöä".

Veikkaus siis tässä vaiheessa Auralle neljä pentua ja Nupulla on kyllä varmaan enemmän vatsa-asukkeja. Tyttöjä on turha vertailla ulkoisesti, sillä siinä missä Aura on piiitkäkroppainen- ja jalkainen hoikkeliini (vasamainen) on Nuppu pieni ja tuhti töppöjalka (bulldog).

Odotuksen arkeakin koettiin eilen: Nupun maha on niin suuri ja turpea ettei tyttö enää itse uletu pesemään peppuaan. Ihmeissään oli lavuaarikäsittelystä, mutta jälkeenpäin tuntui melkein tyytyväiseltä toimituksen lopputulokseen!

Huvikseni olen arvaillut värejäkin: Auralle kaksi sinistä poikaa, lila poika ja lilakonna tyttö, Nupulle ruskeat poika ja tyttö, suklaakonna tyttö, lila tyttö ja "kiintiö" punainen poika. Sanokaa mun sanoneen ;-D

Kiukuttelua

Suhteellisen usein suunnittelen Satakunnan Kansan yleisönosastolle kirjoittavani vapaana ulkoilevista kissoista. Koskaan en kuitenkaan toimerru kirjoittamaan...

Viikko-pari sitten, kun yöllä oli tuiskuttanut lunta oikein kunnolla, kuistin ulko-ovikin oli saanut sokerikuorrutuksen. JA SIINÄ SITTEN KELTAINEN NORO VALUMASSA OVENPIELTÄ PÄÄTYEN PORTAALLE KULTAISEEN LÄTÄKKÖÖN! Voi PERKELE!!

Tämä ei ole mitenkään ensimmäinen kerta, myös ulkosaunani ulko-oven pielet tuoksuvat usein epämiellyttävälle KISSANKUSELLE :((

Minulla on kuusi sisäkissaa. Ne eivät edes kesäisin ulkoile vapaana, ei tulisi mieleenikään altistaa kultiani kissavihaajille ohikaahaavissa autoissaan... saati hulluille vapaana liikkuville eläintenmyrkyttäjille.
Minä en siis kissalaumani kanssa häiritse naapureita, mutta naapurit kyllä häiritsevät minua, kun heidän kattinsa käyvät kusella JA PASKALLA tontillani. Pihaltani olen löytänyt useammatkin pienet ruskeat kasat, peittämättöminä, paljaalta nurmikolta tai lumihangelta, yleensä ikkunoiden luota, kai nämä villit ja vapaat ovat käyneet "lällättämässä" vangituille lajitovereilleen.

Yhden kissoista tunnistan jo, mustavalkoinen kolli, ja sitä epäilen tästä keltaisuusongelmasta - olen useamman kerran ajanut sen pois saunankuistilta. Viime syksynä taisin uhata ampuakin sen, kun kiikkui linnunpöntön katolla...

Mikä perkele siinä on että lemmikkejä pitää päästää vapaaksi? Kissa on vapaa vaeltaja ja sitärataa. Kun asutaan kylkikyljessä kuten Uudellakoivistolla tehdään, ei ole kyse kissan vapaudesta, vaan naapureiden häiritsemisestä. Enää en viitsi edes yrittää istuttaa yrttejä eteläiselle talonpäädylle, kun joku kissa on ottanut siitä vakiopaskalaatikkonsa, ja jo useana vuonna surin kun pienet sirkkalehtiset taimet oli nätisti kasattu ruskean läjän päälle. C'est cuisine?

Mikä avuksi? Kissa kiinni, boksiin ja Santaselle. Ehkä jonain päivänä vielä sen toteutan, nyt tyydyn potkimaan hiekkaa kissan perään...

Parisuhde

Neuvottelua




En anna!



Antaisit ny...

...ja kanta-askel takaisin...

Ei onneksi pelkästään korkealentoa, alkoi jo pelottaa milloin tullaan ryminällä alas... Lotalla alkoi taas kiima, ei ollut Ukko onnistunut sillä kertaa. Lotta palasi siis saunalle jälleen, Tuomas kyllä oli epäillyt että kissa halusi vain s*xiä, toivottavasti ei nyt kuitenkaan, vaan olisi tosi kyseessä.

Aura ja Nuppu ovat vahvasti kantavana, varsinkin Aura jolla on KOKO ajan nälkä ja AINA keittiössä liikkuessani se kirkuu ruokaa. Kuukauden päästä nähdään miten suuri osa vatsastaan on muuta kuin pentuja... Nuppu on tasaisen paksu, oikea maatuska, joten vaikea arvailla pentumääriä tästäkään tulevasta emosta.

"Ei pöllömpi viikko"

...sanoi ystäväni Tiia.

Keskiviikkona tuli Burmakissan Ystävät ry:n Vuoden Burma 2007 tulokset:
Molla paras burma-aikuinen ja

NINELLI'S PARAS BURMAKASVATTAJA!!!

Uskomaton voitto, odottamatonkin, sillä jo kolme vuotta olen jäänyt aina kakkoseksi, enkä tänä vuonna jaksanut enää muiden tuloksia tarkemmin laskeskella, kun ajattelin että aina sitä joku parempi löytyy... Neljä kategoria -voittoa ja yksi tp, niillä revittiin tämä titteli. Kolme KP-tulostahan saatiin heti viime vuoden ensimmäisestä näyttelystä, joten olisi tuota voinut jotenkin aavistellakin... Joka tapauksessa

lauantaina 17.5. juhlitaan Pirkkahallissa!!

Mutta kuten otsikko kertoo, muutakin hyvää tapahtui tällä viikolla, kävimme nimittäin perjantaina Vammalassa Merjan vastaanotolla ottamassa selvää Auran juupas-eipäs -tilanteesta. Merja varoitteli etukäteen että hänen "lehmäultransa" ei ole tarkin mahdollinen vehje ja ettei hän näe omiltaankaan sikiöitä ennen kuin neljä viikkoa on täynnä. Auralla oli 4 viikkoa ja kaksi päivää ja komeita mustia palloja siellä lillui! Yhden sikiön sydänläpätkin löysivät "tutkaan", eli elämää on! Määrää ei lähdetty edes laskeskelemaan, useampi pallukka löytyi ja se riittää minulle.

Eli

Ukko osaa p*nna!!!!

Minulla oli mukana myös Nuppu, josta varovasti Merjalta kysyin että onnistuisiko sitäkin tutkia, vaikka raskausviikkoja on vasta 2 ja 6/7-osaa, että omapa on häpeäni jos mitään ei näy. Mutta SAMANLAISIA MUSTIA PALLOJA näkyin Nupunkin masussa, pienempiä vaan!

Ninelli's kirous on murrettu, meille tulee pentuja!!!

Nyt saa Lordi hyvillä mielin palata kotiinsa.

Seuraavaksi jännitämmekin sitten Lottaa, onko Ukko ollut yhtä taitava äkäpussin suhteen. TOIVOTTAVASTI, saataisiin tämäkin projekti päätökseen ennen Aliisan seuraavaa suurta koitosta, käykää kurkkimassa blogistaan: http://tee-se-itse.blogspot.com/

Ollakko vai eikö olla?

Samaa ympyrää kierretään: tuleeko pentuja vai eikö tule, osaako Ukko hommansa, odotetaanko pentuja, eikö vai juuko vai...

Aura pääsi Ukon kanssa reffeille ihan hetken mielijohteesta, tai oikeastaan kun 'kypsyin' totalt neidin kiimapissoihin. Kiima alkoi juuri kun olin lähdössä Ouluun pariksi päiväksi, ja Ukko olisi joutunut olemaan saunalla kohtalaisen yksikseen. Aura sisään ja omistaja Ouluun.

Ikinäkään en olisi kuvitellut että Ukko jotain osaa, kun aiemminkin on touhunsa ollut niin haparoivan oloista, mutta nyt, vähän reilun kolmen viikon päästä, ihmettelemme näitä:

Paluu arkeen

Loma on tehnyt hyvää!!
Huomenna palaan taas töihin, ja edellisen tekstin angstit on vähän helpanneet. Potkimaan en itseäni sentään huomenna aamulla joudu jotta lähtisin töihin, mutta kyllä se v*ttaa kun kello (puhelin) herättää neljältä aamuyöstä.

Lomalla en ole tehnyt mitään. Keittiö on yhä yhtä keskeneräinen kuin oli marraskuussa. PAH, jos minä pystyn tässä elämään, on muidenkin vain opittava elämään sen kanssa. Toisaalta kuten joku viisas sanoi, ehkä "elämän sekasorto" selkenisi, kun ympärilläkin olisi siistiä ja harmonista.
Kuulostaako minun maailmaltani, juupa-juu...

Olen miettinyt uuden vuoden lupauksia. Tipaton tammikuu on nyt jo tuhottu hmm, tänään on kahdeksas päivä, niin kahdeksana päivänä (lomalla saa nauttia!). Laihtumistakin voisi ajatella että vaatteet mahtuisivat taas kiinni ilman että ahistaa, mutta kun ruoka on niin hyvää, ja suklaa ja karkit ja... Joten luulen että jäljelle jää vain liikunnan lisääminen. Isä olisi ainakin tyytyväinen ;-) Kävellen töihin, paitsi jos on noita viiden aamuja (kuten seuraavat kahdeksan työaamua...) ja kävellen kauppaan ja postiin. Voihan sitä ainakin pitää mielessä!

Toinen tarpeellinen uuden vuoden lupaukseni itselleni, ja määräykseni, on että opettelen sanomaan 'KIITOS' useammin. Niin usein se vaan 'unohtuu' tai huomaamatta jää sanomatta, kuitenkin itseäkin lämmittää kun joku nätisti kiittää kyydistä tms jotain ihan pientä ja tarpeetonta, periaatteessa ei-kiitosta-tarvitsevaa. Niin usein kuitenkin on riippuvainen ystävistä ja pienistä palveluksista, ja vaikka niitä arvostaakin, se kiitos jää sanomatta. Tässä asiassa lupaan pitää lupaukseni!