Joulu tuli ja meni, siskon kanssa vietettiin paljon aikaa, ja muutenkin perheen. Minulla on talviloma, olosuhteiden pakosta eli Poriin ei ole lentoja välipäivinä, ja töihin palaan vasta 9.1.
Mutta kun tökkii.
Pidempään on ollut jo fiilis että jotain tarttis tapahtua, joku iso muutos, ei tää voi olla vaan tässä. Varmaan Ellin poismeno osaltaan on aiheuttanut tympääntymistä kissa-juttuihin, eikä sekään auta ettei pentuja ole edelleenkään tulossa. Keskenjääneet remontit aiheuttaa kaaoksen tunnetta kotona, ja töihinmeno on niin tervaista ettei kestä enää.
Toisaalta ärsyttää kun ajatukset pyörii vaan rahan ympärillä: jos olis rahaa niin sitä ja sitä vois tehdä. Siis mitä vois tehdä? Hommata remppamiehen tekeen tämän paskan kerralla kuntoon, keittiön ja työhuoneen, mutta kuka päättäisi mitä se remppamies sitten tekisi, en minä ainakaan. En jaksa ajatella millainen tasosysteemi tuohon aukkoon keittiön ja olohuoneen välille pitäisi tulla, en jaksa pähkäillä onko tietokonehuoneen katto ja lattia samalla etäisyydellä toisistaan seinän vieressä ja oviaukon luona. En jaksa, viitsi, ei kiinnosta. Ja mistä ne rahat tähän kaikkeen... Ei mistään, paitsi töitä tekemällä, ja työt taas tökkii.
Mitä jos vaan ottaisi kissat kainaloon ja muuttaisi vuokrakämppään, jonnekin valmiiseen, neutraaliin, ongelmattomaan? Ja alkaisi vaikka työttömäksi! Pärjäisköhän sitä?
Kun en mitään muutakaan työtä osaa kuin tämän nykyisen, ja sitä en halua Suomessa tehdä, on lentoala niin persss tällä hetkellä. "On hienoa olla kultapossukerhon jäsen". Sitä ei lentokentiltä enää löydy. Ollaan työnantajalle vain kuluerä; lentoyhtiölle tunaroivia, ei-mistään-mitään-tietäviä ja ainakin ammattitaidottomia maalaisia, joille ei kuulu mitkään edut, sillä emme ole heidän työntekijöitään. Lentokenttätyöntekijä rinnastetaan tänä päivänä matkatoimistotyöntekijään, siinä kun tulee etuihin. Lentolippu edestakaisin Kokkolaan yhdellä ja samalla (tosi rakkaalla) lentoyhtiöllä olisi maksanut minulle henkilökunta-alennuksineen 148 euroa ja rapiat, joten repikää siitä kaikki kateelliset!
Mahtaisikohan Antilla olla Prismassa kassan paikkaa auki, sitä osaisin varmaan tehdä, tai ainakin oppisin nopeasti?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tutunoloisia tuntemuksia. Monesti olen itsekkin syksynaikana miettinyt, että työmotivaatio on hukassa (vaikka periaatteessa mun pitäisi olla ihan unelmahommissani) ja vapaa-ajallekkin pitäisi saada uutta sisältöä.
Uskoisin, että ärsytyksen aiheet kulkevat vähän kuin käsikädessä. Vapaa-ajan asiat vaikuttaa siihen miten töissä jaksaa ja päinvastoin.
Tsemppiä vaan sinne suuntaan. Kyllä se kaos selviää, remontti siitä valmistuu ja varmaan sitten taas paremmin jaksat töitäkin.
Äh, aivan liian järkeviä kommentteja tulee siltä suunnalta...
Lähetä kommentti