Ystäviä, vaarallisia aineita ja syntymäpäiviä

Viime viikonloppuna kävin Turussa. Paluumatkalla mietin miten ihanaa on, kun on olemassa ihmisiä, joiden kanssa voi olla täysin oma itsensä: höpöttää kaikesta mikä mieleen tulee, ja ihan niin paljon kuin mieli tekee. (Mahtoivatko muut saada edes suunvuoroa?) Huhu kertoo että juttu oli loppunut vasta puoli seitsemän aikaan aamulla, tosin eräs nukahti taas kesken lauseen sohvalle... Kiitos ystävät, oli rentouttavaa!

Tiistaista torstaihin olin kurssilla Vantaalla, "päivittämässä" vaarallisten aineiden kuljetustarkastuslupani. Vielä ei tiedä tuliko tentistä vaadittavat 85%, radioaktiiviset menee vähän yli "hilseen", mutta eiköhän näiden parissa vietetä taas seuraavat kaksi vuotta.

Ja tänään juhlimme C-pentueen 8-vuotissyntymäpäivää! Pitkästä aikaa kävin tervehtimässä Kerttua ja Väinöä, Ullaa ja Mikaa. Synttärisankarit ottivat minut vastaan viileähkön tuttavallisesti, selkeästi näki että pienissä päissä surisi: "Tämä on tuttu haju, mutta mistä ihmeestä....?". Kuperkeikka täällä kotona jäi ilman herkkuaan, kun tulin kotiin vasta pimeän laskeuduttua, ja muutenkin lokakuun lopussa jos alkaa grillaamaan kasslerpihvejä keskellä pihaa, naapurit voisivat todeta viimeisenkin ruuvin irronneen päästäni ;-)

Väinö 8-vuotta