Luopuminen

Miksi luopuminen on niin paljon vaikeampaa kuin unohtaminen?

Lunta

ja unta. Koko talo elää jotain horrosvaihetta, ketään ei huvita kuin syödä ja nukkua. Töihin on pakko mennä, mutta kotiin tultua ei ole pakko enää mitään.
Kaaos valtaa taloa ja pihamaata, kai tälle kaikelle pitäisi jotain tehdä ennen kun tulee oikeasti pysyvä lumi ja JOULU. Kenties siitä voisi ottaa suunnan...

Pakko

on elämän jatkua. Niin elävät tekevät.
Onneksi Molla oli vähän kipeänä, joutui murehtimaan jotain muutakin. Antibiootti puri lopulta ja Ruotsiinkin päästiin. Reissu oli todella mukava, ajatukset olivat aivan muualla kuin murheissa. Vielä perjantaina ennen matkalle lähtöä laitoin vaistomaisesti ruokaa seitsemään kippoon, ja ihmettelin miksi yhdestä kiposta ei tule kukaan syömään... Ihan elävästi näen vielä Ellin täällä kotona, liikkumassa, tai istumassa tuossa työpöydällä vieressä kun kirjoittelen tätä. Mutta toisaalta, se ei ole paha asia!

Hell and back

"If you're walkin' thru hell, keep on walkin'"

Tätä noudattaen... elämän on jatkuttava.

Autio metsä

Vieraskirjan sanoin: "Kun suuri puu kaatuu, metsässä on pitkään autiota."

Tällä hetkellä tunnelma on jämähtänyt siihen kaatumisen jälkeiseen hetkeen, jolloin on aivan hiljaista, ilmassa lentää vain pölyhiukkasia, mutta muuten mikään ei liiku eikä kuulu mitään ääniä. Siltä nyt tuntuu.