Nimiriihi, taas

Aikaa on kulunut edellisestä kirjoittelusta, Facebook on niin paljon nopeampi käyttää ;-)

Aura sai 9.12. kuusi pentua, kolme ruskeaa tyttöä, yhden suklaan pojan, yhden punaisen pojan ja yhden lilakilpikonna tytön. Ja niille tässä on pähkäilty nimiä (miten niin joskus pähkäilisin jotain :D ).

Lilakonnasta tulee Kretuliini, mutta siihen se toinen sana on vielä keksimättä. Kretuliini Kielo, Kretuliini Kukka, Kukka Kretuliini... Yhdestä ruskeasta tytöstä voisi tulla Kreisi Kelli. Suklaa poika on jotain Kakofinia, sillä on ihan äitinsä omituinen ja kuuluva ääni. Kaunis Kakofonia, Kaapo Kakofonia...
Apua, tää on oikeesti paljon vaikeempaa kuin vaikuttaa, mutta silti niin hauskaa!
Kompromissi, Kuningas, Kreivi, Katapultti, Keikari... Pikkutyttöä piloillani olen kutsunut Kevyt Kottarainen -nimellä :)
Kirjava, korea, komea, kallis - Kummitus, Konstaapeli, Kersantti...

Punainen poika on iso, rauhallinen ja hyvä syömään: Kokki Kolmonen?


Sitä Kauraojaa en oikeasti ajatellut sitten kumminkaan ;-)

Vuosipäivä

Tänään siitä on vuosi, ja vieläkin kaipaan.

Ehkä olen kuin pöllö-Bill eilisessä ohjelmassa. Tosin nukahdin kesken (senkin) ohjelman eli en tiedä miten hänen rakkaansa kävi.

Syksy

En pidä syksystä. Se on se talven uhka. Kylmää, pimeää, sateista. En osaa nauttia edes niistä kauniista, aurinkoisista syyspäivistä. Kuitenkin on kylmää ja vaatteita tarvitaan monta kerrosta.

Syksyllä aina alkaa ahdistaa. En halua tätä ja tätä, haluaisin jotain muuta. Pois täältä, lämpimään. Tai edes kotiin, takkatulen loimuavaan lämpöön. Talviunille kolmeksi kuukaudeksi?

Kaverit

Idolsissa 17-vuotias tyttö hehkutti miten kaverit on perhe ja ne tukee ja kannustaa.
Aloin miettiä omaa nuoruutta (kyllä, olen jo niin vanha). 18-vuotiaana, ensimmäisessä omassa kodissa. Kaverit osti porukassa mulle mikroaaltouunin joululahjaksi. Yhä se muuten palvelee tuossa 15-vuotiaana...
Ihan käsittämätön, Leena siinä oli varmaan puuhanaisena. Mikro oli kannettu keittiön pöydälle kun olin töissä. Istuin ja itkin. Se oli sitä nuoruutta. Meitä oli iso porukka, osan kanssa oltiin tiiviimmin kavereita, osan kanssa kuuluttiin vaan samaan porukkaan.
Nyt niitä porukoita on löytynyt facebookista, ja niitten kanssa onkin ihan kiva löytää jälleen yhteys. En mä koulukavereita niinkään kaipaa, kuin niitä Kavereita. Vieläkin tuntee jonkinlaista "lämpöä" kun tulee viesti joltakulta nuoruuden läheisistä.
Ne oli rankkoja aikoja, mutta rakkaita. Elämässä tapahtui.

Kissatohinaa

Joskus tulee itsekin ihmeteltyä miten paljon tämä harrastus minua hallitsee. Tällä hetkellä on yhdistystoiminnan kautta Ruotsin matkan järjestelyt ja ilmoittautumisten vastaanotto ja säätäminen SEKÄ Lemmikkimessujen järjestelyt ja ilmoittautumisten vastaanottaminen toisilta yhdistyksiltä. Ja lehteenkin pitäisi jokunen kuva ja pieni tekstinpätkä saada lähetettyä.

Maanantaina käytiin eläinlääkärissä Vammalassa, Keikka ja Mata saivat rokotukset ja Nupusta otettiin rabiesvasta-ainetesti, jospa se pääsisi Tukholmaan mukaan.

Aliisa ja Tuomas ovat häämatkallaan ja kahdeksan päivän ajan käyn heidän kissakatrastaan huoltamassa. Hassua muuten, että ei kissat ruokaa huomioi kun menen sitä lautasille lappaamaan. Ehei, se on seuraa ja leikkiä, sitä kaivataan!

Lauantaina on Seinäjoella kansainvälinen kissanäyttely, ja sitä varten haettiin eilen Ukko Vaasasta Poriin, jotta pääsee mukaan siitosurosluokkaan kisaamaan. Eli parin päivän ajan hoidan myös yhtä kissaa tuolla saunalla...

Onneksi näyttelyyn ei ole täältä kotoa lähdössä ketään, ei tarvitse miettiä pesua! Mutta pakkaamista ja viemisiä, niitä täytyisi miettiä. Mantaakin olisi ollut kiva käydä katsomassa jo ennen näyttelyä, mutta aika ei taida riittää.

Samoin miettiä pitäisi yritystäkin, yksi lavallinen almoa odottaa kuistilla purkamista, ja Jennille pitäisi kipaista Zooplussan tilauksesta hänen kisujensa ruuat. Tänään ehdin sentään päivällä hakemaan tulostimeen värikasetit, jotta saan Krissen pentuilmotuksen tulostettua Seinäjoelle...

Tekemistä riittää, mutta ei kai sitä tekisi jos ei tykkäisi. Jaa niin mitä tulee telkkarista, emmää vaan tiedä...

28.7.

Ellin syntymäpäivä.

Kyllähän niitä on juhlittukin, kymppiveet oli isot bileet ja iso oli tarkoitus juhlia 15-vuotisbileitäkin. Kenties niitä vielä juhlitaankin. Paljon on Ellistä saatu juhlan aiheita.

Ei todellakaan hiljaiseloa

Vaikka blogi onkin jäänyt hiljaiseksi, ei meillä ole eletty hiljaiseloa!
Pennut veivät touko-kesäkuun vaihteen mennessään, ruokailuineen, siivouksineen, rokotusreissuineen, paperitöineen, luovutuksineen, leikkimisineen, riehumisineen... Juhannusta edeltävänä viikonloppuna vein viimeisen Jyväskylään, ja juhannuksena vain istuin kotona ja nautin tekemättömyydestä!

Juhannusta seuraavana viikonloppuna aloitin kesälomani ensimmäisen pätkän, ja lähdin Jaanan kanssa kohti Kuopiota ja Siilinjärven kissanäyttelyä. Perjantai-illalla olo oli yksinäinen, mutta ehkä sekin on ihan tervettä, hetkeen en ole sitä tunnetta kokenutkaan... Näyttelyt menivät ihan poskelleen, Molla halusi pomottaa edes jotakuta, kun Nuppu on meillä ottamassa laumaa hanskaansa, ja Mollan nyrkin alle jäi tuomari-parka. Menestys oli sen mukainen...

Kotiuduttua päivät kuluivat siivillä, ja torstaina oli jo aika perinteisen kesäretken. Tänä vuonna kyydissä olivatkin Hertan omistajat Aija, Aleksi ja Samppa 4-vee. Yllättävän hyvin reilu 500 kilometrin matka kuitenkin sujui! Vaasassa pistäydyimme katsomassa ylitsevuotavaa Ukkoa, jolle vein lahjaksi kokoa suuremmat valjaat...

Oulu oli jälleen yhtä ihana ja rentouttava kuin aina. Tosin ihanuus ei liity läheskään niin paljon itse kaupunkiin kuin se liittyy emäntäämme Ullaan. Alkaa olla ihan hyväksikäyttäjä olo, kun Ullan luo tulee aina kuin kotiinsa, eikä siten osaa käyttäytyäkään kuin vieras. Kiitosta on niin vaikea osoittaa tarpeeksi isosti, Ulla KIITOS!!

Kempeleen näyttely sujui yhtä mukavasti kuin aina, ystäviä oli taas paikalla yllinkyllin. Ensimmäinen kasvattaja-luokkakin tänä vuonna sujui ihan mallikkaasti, pisteet olivat jotain 104,66666 tms.

Kotiin tultiin maanantai-illalla myöhään, ja nyt onkin laiskoteltu kesälomaa, joka loppuu heti ensi viikolla. Kuistin katto sentään sai uuden kerroksen, jospa sade nyt pysyisi ulkona.