Niinan elämää

Miksi en katso elokuvia.

2011-05-16T23:57:00.003+03:00

On päiviä jolloin ei jaksaisi. Piippuun pesineet naakat saavat melkein toivomaan koko talon palamista maan tasalle, pääsispä siitäkin riesasta. Vaikka talo on täynnä kerättyä roinaa, en usko että kaipaisin juuri mitään.
Saunassa ei jaksa miettiä että paisuneet reidet ovat vaan "kausittaista" turvotusta, ja vatsamakkara tuntuu niin keski-ikäiseltä. Auerin lapsen poliisikuulustelut palaavat mieleen ja ahdistaa. Niin, ihmisiä en siis tunne, mutta tunteen...
Vahvoina päivinä kaikki kokemus vahvistaa, jopa rintaa. Näinä päivinä niistä luopuisi ja ottaisi sen hopealusikan. Olisiko se mahdollista? Tai ehkä tämä on vaan perinnöllistä mielisairautta.

Niin se leffa. Maanantaielokuvaksi aika huono yhdistelmä. The Wrestler.

Kesämuotia

2010-07-24T04:38:00.004+03:00

Ihanan helteiset kesäillat ovat taas houkutelleet vähän lenkkeilemään. Olen tykästynyt siskolta joululahjaksi saamiini kävelysauvoihin, mutta ihan kaupungin keskustaan ei niiden kanssa kehtaa kuitenkaan lähteä suksimaan. Joten kävelen syrjäisempiä pyöräteitä, ja tyhjennän päätäni :)

Lenkille lähtö tulee aina ex tempore -ajatuksella. Vastaan huonosti rytmitettyyn elämään, kaikki tehdään muutenkin aina fiilispohjalla. Hyvät sukat, lenkkarit, jotkut mitkäsattuu shortsit jalkaan, ja päälle t-paita tai toppi, joka on jo valmiiksi vähän 'likainen' että voi sitten hikisenä heittää suoraan pesukoneeseen. Tukka ponihännälle ja menoksi.

Viime aikojen superhelteet ovat vähentäneet "liikennettä" kävelyreitilläni, tosin rullaluistelijoita näkyy aina ja pyöräilijöitä myös. Mutta silti, joka lenkillä löytyy muutama pareittain kulkeva naislenkkeilijä, joka on oikein pyntännyt itsensä lenkkiä varten. En voi ymmärtää miksi lenkille pitää laittaa hieno hiuskampaus ja paksu pakkelikerros (merkkiurheiluvaatteet ovat TIETYSTI välttämättömät) puhumattakaan siitä hajuvesipilvestä jonka läpi tällaiset pariskunnat joutuu aina ohittamaan. Varsinkin tuo tuoksupilvi ärsyttää minua, kun lenkkini ovat 75%:sti tarkoitettu ulkoiluun ja raittiin ilman naukkailuun. Mitä ihmettä, kenet he uskovat tapaavansa tuolla lentokentän ja sairaalan takana kulkevalla SYRJÄISELLÄ pyörätiellä? Knight in shining armour?

Vai olenko minä sittenkin se outo? Silloin tällöin tunnen alemmuuden tunnetta "harmaavarpuruudestani", siitä etten oikeastaan koskaan pukeudu tai kiinnitä sen enempää huomiota ulkonäkööni. Tänä päivänä kuitenkin pitäisi vissiin vähän...? Ulkonäkö tuntuu olevan iso asia, mutta miten iso se onkaan? Isompi kuin käytännön järki? Vai onko sellaistakaan enää lainkaan?

Uudenvuoden lupauksia

2010-01-01T15:39:00.002+02:00

Pitäisikö niitä tehdä? Itseni tuntien en kuitenkaan muista kovin kauaa mitään periaatepäätöksiä...

Noh, koska en hyvistä neuvoista ole ennenkään osannut ottaa vaaria, olen paria lupausta miettinyt tässä loppuvuonna.

Ensimmäinen on että keskityn vain omiin murheisiini. Miksi sitä aina tuleekin auttamisenhalu, vaikka asia ei minulle sen enempää kuuluisikaan. Eli ei siis pahassa ole tätä lupausta tehty vaan hyvässä. Loppuvuodesta tuli jossain vaiheessa sellainen olo, että avuntarjoukseni tulkittiin tungetteluksi, ja silloin mietin että yksi sivallus sormille riittää, tämä on ihan itseaiheutettua...
Lupaus joka ei tule pitämään, itseni tuntien. Mutta kun edes muistaisin silloin tällöin varoa, itseni vuoksi...

Toinen lupaus liittyy myös loppuvuoden tapahtumiin. Ja tämä on päälupaukseni, ja tästä koitan pitää kiinni:
Opettelen erottelemaan jyvät akanoista.
Miksi tuhlata energiaa akanoihin, kun sen voi ohjata paljon parempaan, sen arvoiseen. Mutta vaikeus onkin juuri siinä että oppii erottamaan sen energian arvoisen kohteen, siitä johon kaikki on vaan tuhlausta. Ei helppo tehtävä, ehkä yksi elämän missioista?
MISTÄ tuntee jyvän, kultajyvän, huomion arvoisen, rakkaan?

Sielu pienillä rei'illä tällä hetkellä tällaista mietin, mutta onneksi se parantuu nopeaan, arvettuu umpeen ja taas on opittu jotain.

Vuosi 2010 tulee olemaan hieno, ihana ja opettavainen. Suruakin mahtuu, sen ennustan, ilman uudenvuoden tinaakin. Suuria mullistuksia on jo lakannut odottamasta :)

Liian paksu perhoseksi?

2009-09-08T14:39:00.007+03:00

Eräs tapahtumaketju tässä kesällä sai minut tuntemaan itseni vanhaksi ja hmm, kulahtaneeksi. Olen jämähtänyt samoihin kaavoihin jo vuosiksi, omaan "comfort-zoneeni" (TODELLA näppärä termi!). ENKÄ KUITENKAAN TUNNE ITSEÄNI VANHAKSI!!!

Eli omia rajoja rikkomaan! Ehkä tälle kulahtamiselle voisi tehdä jotain, estää ropan rapistumisen? Tuumasta toimeen ja lenkille. Pieni kiukku motivaattorina, "näytämpäs", ja todella ihanat loppukesän illat ovat saaneet minut kävelylle melkein illasta toiseen. Siskolta joululahjaksi saadut kävelysauvat naftaliinista ja yläroppakin saa liikettä osakseen.

Jossain vaiheessa uskaltauduin jopa ottamaan juoksuaskeleita. Olen jo vuosia haaveillut osaavani juosta, "run like the wind" niinkuin unissa (Noh, unissa kyllä oikeasti lennän). Mutta enhän minä ole mikään urheilija, en piiruakaan edes urheilullinen. HAH, siskokin nauraisi jos tietäisi... Kuitenkin, iltalenkit tuntuivat kivasti reisissä, ehkä tämä kuitenkin jossain vaikuttaa?? Kantapäät hiertyivät verille ja piti ostaa uudet lenkkarit. MINUN!! Joka yleensä on käyttänyt lenkkarit niin loppuun kuin vaan pohjat ovat kestäneet.

Jatkoin lenkkeilyäni kuitenkin, sandaaleissa ;) Joskus hiekkatiellä parisataa metriä juosten, mutta pääasiassa kuitenkin reippaasti kävellen. Kauniita, raikkaita iltoja, pää tyhjenee juuri sopivasti. Puolesta tunnista tuntiin, ja olo on ihmeen hyvä. Siis onko ne OIKEASTI totta ne hölöpölöpuheet liikunnan tuomasta mielihyvästä?? IKINÄ ennen en ole sellaista kokenut!! ...tai siihen uskonut... Ehkä se kuitenkin tulee tuosta ajatteluajasta, jota lenkillä on yllin kyllin :) Samaa koen usein kun autoilen pitkän matkaa yksikseni, harvoin minulla radio soi, yleensä olen vaan ja ajattelen. Ja ajatusten kanssa keskustelemisesta tulee hyvä olo, tulee, ihan oikeasti!

Mutta edellisiltana, edellisiltana päätin koittaa, että miten pitkälle jaksan lentää, eikun siis juosta! Eihän se vielä mikään lenkki ollut, mutta useita kortteleita kuitenkin, tienylityksiä, hiekkatietä ja pyörätietä. Ja kun pysähdyin, ei tainnut oikeasti loppua kuin usko itseen. Voih, miten pitkään tämä herätys mahtaa kestää? Kovasti pelkään syksyn sadeilmoja, saako sitä itsestään irti? Niin, se näytämpäs -tunne jo alkaa haihtua... pitäisi vissiin joku pyytää sohaisemaan kusiaispesää aina välillä ettei painuisi takaisin sinne mukavuusvyöhykkeelle?

Koneet vs. ihminen

2009-06-09T07:14:00.006+03:00

Onpas mennyt taas aikaa kirjoittelusta!

Tänään aamulla heräsin jo ennen viittä, ensimmäisen kerran itse asiassa neljältä, ja sitten kun kello näytti 4.44 päätin lopettaa sängyssä pyörimisen ja ottaa kaiken irti aikaisesta aamusta. Imuri kouraan ja menoksi, ah tätä omakotitaloasumisen onnea! Uusi Dysonini ei ole minua täysin vakuuttanut. Ehkä se toimii parketti- ja laminaattikodeissa, mutta näillä muovimatoilla se ei todellakaan ole täydellinen. Ihan yhtä lailla ököplussan muruset juoksevat suuttimen edellä ja niitä saa "metsästää"...Tässä kohtaa silti sanon että kone on ihmistä parempi, harjalla ja rikkalapiolla ei loppua tulisi koskaan. Ja toisaalta, niin täydellistä imuria ei ole tehtykään, että imuroimisesta nauttisin :)

Pesukoneen pistin myös päälle jo viideltä aamuyöstä, punaisia ja vaaleanpunaisia paitoja ja yöhousuja ja alusvaatteita, joku ruskeakin t-paita pääsi mukaan pyörimään. Punainen ja vaaleanpunainen ovatkin alkaneet vallata tilaa vaatekaapissani! Yhä pääväri on ruskea, mutta mustaa ja sinistä sieltä saa hakemalla hakea. Mitä se mahtaa kertoa alan asiantuntijoille? Toivottavasti että olen onnellinen! :)
Mutta, tämänkin koneen kohdalla on myönnettävä koneen ylivoimaisuus, vaikka muuten kaikki pyykkiin liittyvä onkin lempikotitöitäni.

Otsikon aiheutti uusi tiskikoneeni. Elämäni ensimmäinen. Minulla on ollut se noin kuukauden päivät, ja tänä aamuna se kävi neljättä kertaa. Enkä ole lainkaan vakuuttunut sen ylivertaisuudesta ihmiseen verrattuna! Jälleen osa tiskeistä oli likaisia, VAIKKA olen koittanut huuhdella astiat ennen kuin laitan ne pesukoneeseen. Muuten, mitä järkeä on laittaa astia vielä koneeseen, jos sitä joutuu oikein harjalla putsailemaan jo ennen koneeseen laittoa? Ja kun ohjelma on käynyt loppuun, huuhtelen lähes kaikki astiat vielä ennen kaappiin laittamista, minusta niissä on outo, niljakas pinta? Muutenkin minulla on paljon astioita joita en edes laita koneeseen, kissojen vesikupit, oma kultakoristeinen kahvikuppini, puiset paistolastat, wokkipannu... Kissojen muoviset ruokakupit laitan koneeseen, kun konetta lataan, mutta siinä välissä pesen niitä kyllä ihan vedellä ja fairyllä.
Eli tämä on se kone, jonka tarpeellisuudesta en ole lainkaan vakuuttunut!
(silitysrauta on tosin toinen, jos sitä ei olisi keksitty, saisivat kaikki ihmiset rauhassa kulkea ryppyisissä vaatteissa ilman huonoa omaatuntoa. Itse en moisesta jaksa välittää...)

Ja vielä, vaikka heräsin ennen viittä, näyttää että myöhästyn silti töistä! ...olenhan sanonut että viime tippa ja miinus minuutit sopivat minulle paremmin kuin runsas valmisteluaika :)

Nimiriihi, taas

2009-01-16T09:47:00.003+02:00

Aikaa on kulunut edellisestä kirjoittelusta, Facebook on niin paljon nopeampi käyttää ;-)

Aura sai 9.12. kuusi pentua, kolme ruskeaa tyttöä, yhden suklaan pojan, yhden punaisen pojan ja yhden lilakilpikonna tytön. Ja niille tässä on pähkäilty nimiä (miten niin joskus pähkäilisin jotain :D ).

Lilakonnasta tulee Kretuliini, mutta siihen se toinen sana on vielä keksimättä. Kretuliini Kielo, Kretuliini Kukka, Kukka Kretuliini... Yhdestä ruskeasta tytöstä voisi tulla Kreisi Kelli. Suklaa poika on jotain Kakofinia, sillä on ihan äitinsä omituinen ja kuuluva ääni. Kaunis Kakofonia, Kaapo Kakofonia...
Apua, tää on oikeesti paljon vaikeempaa kuin vaikuttaa, mutta silti niin hauskaa!
Kompromissi, Kuningas, Kreivi, Katapultti, Keikari... Pikkutyttöä piloillani olen kutsunut Kevyt Kottarainen -nimellä :)
Kirjava, korea, komea, kallis - Kummitus, Konstaapeli, Kersantti...

Punainen poika on iso, rauhallinen ja hyvä syömään: Kokki Kolmonen?

Sitä Kauraojaa en oikeasti ajatellut sitten kumminkaan ;-)

Vuosipäivä

2008-10-29T07:54:00.002+02:00

Tänään siitä on vuosi, ja vieläkin kaipaan.

Ehkä olen kuin pöllö-Bill eilisessä ohjelmassa. Tosin nukahdin kesken (senkin) ohjelman eli en tiedä miten hänen rakkaansa kävi.

Syksy

2008-10-09T10:54:00.002+03:00

En pidä syksystä. Se on se talven uhka. Kylmää, pimeää, sateista. En osaa nauttia edes niistä kauniista, aurinkoisista syyspäivistä. Kuitenkin on kylmää ja vaatteita tarvitaan monta kerrosta.

Syksyllä aina alkaa ahdistaa. En halua tätä ja tätä, haluaisin jotain muuta. Pois täältä, lämpimään. Tai edes kotiin, takkatulen loimuavaan lämpöön. Talviunille kolmeksi kuukaudeksi?

Kaverit

2008-09-18T21:00:00.002+03:00

Idolsissa 17-vuotias tyttö hehkutti miten kaverit on perhe ja ne tukee ja kannustaa.
Aloin miettiä omaa nuoruutta (kyllä, olen jo niin vanha). 18-vuotiaana, ensimmäisessä omassa kodissa. Kaverit osti porukassa mulle mikroaaltouunin joululahjaksi. Yhä se muuten palvelee tuossa 15-vuotiaana...
Ihan käsittämätön, Leena siinä oli varmaan puuhanaisena. Mikro oli kannettu keittiön pöydälle kun olin töissä. Istuin ja itkin. Se oli sitä nuoruutta. Meitä oli iso porukka, osan kanssa oltiin tiiviimmin kavereita, osan kanssa kuuluttiin vaan samaan porukkaan.
Nyt niitä porukoita on löytynyt facebookista, ja niitten kanssa onkin ihan kiva löytää jälleen yhteys. En mä koulukavereita niinkään kaipaa, kuin niitä Kavereita. Vieläkin tuntee jonkinlaista "lämpöä" kun tulee viesti joltakulta nuoruuden läheisistä.
Ne oli rankkoja aikoja, mutta rakkaita. Elämässä tapahtui.

Kissatohinaa

2008-09-04T19:01:00.003+03:00

Joskus tulee itsekin ihmeteltyä miten paljon tämä harrastus minua hallitsee. Tällä hetkellä on yhdistystoiminnan kautta Ruotsin matkan järjestelyt ja ilmoittautumisten vastaanotto ja säätäminen SEKÄ Lemmikkimessujen järjestelyt ja ilmoittautumisten vastaanottaminen toisilta yhdistyksiltä. Ja lehteenkin pitäisi jokunen kuva ja pieni tekstinpätkä saada lähetettyä.

Maanantaina käytiin eläinlääkärissä Vammalassa, Keikka ja Mata saivat rokotukset ja Nupusta otettiin rabiesvasta-ainetesti, jospa se pääsisi Tukholmaan mukaan.

Aliisa ja Tuomas ovat häämatkallaan ja kahdeksan päivän ajan käyn heidän kissakatrastaan huoltamassa. Hassua muuten, että ei kissat ruokaa huomioi kun menen sitä lautasille lappaamaan. Ehei, se on seuraa ja leikkiä, sitä kaivataan!

Lauantaina on Seinäjoella kansainvälinen kissanäyttely, ja sitä varten haettiin eilen Ukko Vaasasta Poriin, jotta pääsee mukaan siitosurosluokkaan kisaamaan. Eli parin päivän ajan hoidan myös yhtä kissaa tuolla saunalla...

Onneksi näyttelyyn ei ole täältä kotoa lähdössä ketään, ei tarvitse miettiä pesua! Mutta pakkaamista ja viemisiä, niitä täytyisi miettiä. Mantaakin olisi ollut kiva käydä katsomassa jo ennen näyttelyä, mutta aika ei taida riittää.

Samoin miettiä pitäisi yritystäkin, yksi lavallinen almoa odottaa kuistilla purkamista, ja Jennille pitäisi kipaista Zooplussan tilauksesta hänen kisujensa ruuat. Tänään ehdin sentään päivällä hakemaan tulostimeen värikasetit, jotta saan Krissen pentuilmotuksen tulostettua Seinäjoelle...

Tekemistä riittää, mutta ei kai sitä tekisi jos ei tykkäisi. Jaa niin mitä tulee telkkarista, emmää vaan tiedä...

28.7.

2008-07-28T11:08:00.005+03:00

Ellin syntymäpäivä.

Kyllähän niitä on juhlittukin, kymppiveet oli isot bileet ja iso oli tarkoitus juhlia 15-vuotisbileitäkin. Kenties niitä vielä juhlitaankin. Paljon on Ellistä saatu juhlan aiheita.

Ei todellakaan hiljaiseloa

2008-07-11T13:04:00.002+03:00

Vaikka blogi onkin jäänyt hiljaiseksi, ei meillä ole eletty hiljaiseloa!
Pennut veivät touko-kesäkuun vaihteen mennessään, ruokailuineen, siivouksineen, rokotusreissuineen, paperitöineen, luovutuksineen, leikkimisineen, riehumisineen... Juhannusta edeltävänä viikonloppuna vein viimeisen Jyväskylään, ja juhannuksena vain istuin kotona ja nautin tekemättömyydestä!

Juhannusta seuraavana viikonloppuna aloitin kesälomani ensimmäisen pätkän, ja lähdin Jaanan kanssa kohti Kuopiota ja Siilinjärven kissanäyttelyä. Perjantai-illalla olo oli yksinäinen, mutta ehkä sekin on ihan tervettä, hetkeen en ole sitä tunnetta kokenutkaan... Näyttelyt menivät ihan poskelleen, Molla halusi pomottaa edes jotakuta, kun Nuppu on meillä ottamassa laumaa hanskaansa, ja Mollan nyrkin alle jäi tuomari-parka. Menestys oli sen mukainen...

Kotiuduttua päivät kuluivat siivillä, ja torstaina oli jo aika perinteisen kesäretken. Tänä vuonna kyydissä olivatkin Hertan omistajat Aija, Aleksi ja Samppa 4-vee. Yllättävän hyvin reilu 500 kilometrin matka kuitenkin sujui! Vaasassa pistäydyimme katsomassa ylitsevuotavaa Ukkoa, jolle vein lahjaksi kokoa suuremmat valjaat...

Oulu oli jälleen yhtä ihana ja rentouttava kuin aina. Tosin ihanuus ei liity läheskään niin paljon itse kaupunkiin kuin se liittyy emäntäämme Ullaan. Alkaa olla ihan hyväksikäyttäjä olo, kun Ullan luo tulee aina kuin kotiinsa, eikä siten osaa käyttäytyäkään kuin vieras. Kiitosta on niin vaikea osoittaa tarpeeksi isosti, Ulla KIITOS!!

Kempeleen näyttely sujui yhtä mukavasti kuin aina, ystäviä oli taas paikalla yllinkyllin. Ensimmäinen kasvattaja-luokkakin tänä vuonna sujui ihan mallikkaasti, pisteet olivat jotain 104,66666 tms.

Kotiin tultiin maanantai-illalla myöhään, ja nyt onkin laiskoteltu kesälomaa, joka loppuu heti ensi viikolla. Kuistin katto sentään sai uuden kerroksen, jospa sade nyt pysyisi ulkona.

Kissanristiäiset

2008-05-05T11:09:00.003+03:00

Lauantai 3.5. oli iloinen päivä! Kissanristiäiset onnistuivat täydellisesti, ilma oli upea, ystävät vielä upeampia. Rakkaat, te olette parhaita! En tiedä kenestä aloittaisin kiittelyn, tapahtuma onnistui niin monen, teidän jokaisen, ansiosta. Jokainen laittoi kortensa kekoon, teki, toi, järjesti mitä pyysin. Lehti sai mitä pyysikin, näytelmän kaikki osat olivat paikallaan, täydellisesti! Koko sunnuntain olin iloisella ja tyytyväisellä tuulella, tapahtuma onnistui kaikin puolin nappiin! KIITOS!!!

Niin ne nimet:
Ninelli's I catch fireflies
Ninelli's I colour rainbows
Ninelli's I am Mommy's muse
Ninelli's I fly high
Ninelli's Jippi-a-Jee
Ninelli's Jabadaba-JUU

(Mielelläni ottaisin vastaan kuvia, joita nappailitte lauantaina. Laitetaan kotisivuillekin juttu miten 'pölöjä' ja hassuja ollaan.)

Nimet, taas

2008-04-23T09:22:00.003+03:00

Tällä kertaa en pyydä enää apuja, nimet alkavat hahmottua. Pari on vielä prosessoinnissa kirjoitusasun suhteen, mutta perittaatteessa kaikki on nyt 'keksitty'. Chase vai catch flies, se vähän vielä mietityttää. Chase voisi olla enemmän butterflies ja tyttönimi, catch ehkä niitä fireflies kun kyseessä on vielä poikakin (olenko sekoamassa kun mietintä on tämän tasoista, vai vaan tosi paatunut perinteisiin sukupuolirooleihin? No toisaalta, burma on mielestäni voimakkaan 'perinteinen' sukupuolieroissaan, tytöt on sirpakoita nirppanokkia ja pojat rauhallisempia putkiaivoja.).

Niin, kissanristiäisetkin sovittiin järjestettäväksi taas, "yleisön pyynnöstä". Ehkä nyt mielikuvitus taas riittää niiden suunnitteluun, kun nuo nimet ovat valmiit. Final-kutsutkin pitäisi kenties lähettää... Mutta jos nyt ihan ensiksi täyttäisi nuo rekisteröintipaperit, jotta tämä nimijahkailu loppuisi!

Maanantaiaamu

2008-04-21T06:52:00.003+03:00

Kun maanantaiaamuna ei muista vakkariasiakkaiden nimiä ulkoa, on ollut hyvä viikonloppu.

Rentouduttua tuli ja kivaa oli. Monta asiaa lähti etenemään oikeita raiteita.
Jos jotain, on minulla mahtavia kasvattien omistajia, viikonloppuna tapasin heistä (pe 1, la 2,3,4) neljä ja puhelimessa juttelin vielä kahden kanssa. Mahtavia ihmisiä, iloisia, avoimia, MUKAVIA! Ystäviä toisin sanoen siis.

Pennuille on nyt kaikille alustavasti kodit tiedossa. Jos vielä Orvokki löytäisi sen asunnon, niin Cekustin antaisin sinne ilolla Ainon kaveriksi. (Akusti on ainut jolla on oikea kutsumanimi, ja jonka erotan kolmikosta. Kunnes kaksi muuta poikaa muuttuvat 'oman näköisikseen' ovat ne leikillisesti Bekusti ja Cekusti) Mantaa kävi eilen perhe katsomassa, ja sijoitussopimuksesta neuvotellaan. Koko perhe vaikutti niin "eläinväeltä", että jäi erinomaisen kiva fiilis. Ehkä minulla ei edelleenkään ole sinistä kissaa kotona...

Maanantaiaamuna pitää palata arkeen. Nimet pitäisi keksiä ja Lotan tilanne huolestuttaa, mutta muuta ei voi tehdä kuin odottaa. Seuraavaa kivaa viikonloppua odotellessa rauhallista työviikonalkua kaikille!

Nimet...

2008-04-13T13:08:00.007+03:00

Vielä vähän hienosäätöä?
Yksi creme poika muuttaa Ulvilaan, ja tuleva omistaja ehdotti nimeksi jotain kirjoittamiseen liittyvää. I write stories suoraan on jotenkin "kissaton", jotain mielikuvituksellisempaa saisi olla.
Ninelli's I tell tales? I tell stories?

Onko Ninelli's I flyhighinthesky liian sekava? Tarpeeksi sekava? ;-)

Nimiriihi jatkuu

2008-04-06T12:32:00.004+03:00

Pähkäilen (yllätys!).

Jospa Jiit olisivatkin vaan ne Jippiajee ja Jabadabaduu (vai Jabadabajuu?)?? Häh?

Iitkin alkavat hahmottua, nyt on "kasassa"
I chase fireflies
I colour rainbows
I climb mountains, ehkä
I can boogie, ehkä
mutta mikä tuolle tytölle nimeksi? Jotain taivasta, kuuta, pilviä tms?

Tatuointi vai ei tatuointia

2008-04-04T15:25:00.003+03:00

Niih, nimiä pitäisi keksiä, tehdä veroilmoitusta, siivota, käydä kaupassa hakemassa pennuille silakkafilettä ja aloittaa ruokarumba... niin tämä surffailee netissä ja suunnittelee jälleen kerran tatuointia.
Lääkärissä kävin ja sain antibioottikuurin poskiontelontulehdukseen ja neljän päivän sairasloman. Eli pitäisi levätä. Hyvä syy jättää veroilmoitus (jättöpäivä 3.4.) vieläkin tekemättä (soitin kyllä ja sain lisäaikaa maanantaihin). Olo ei todellakaan ole hyvä, on joko vilu tai vaihtoehtoisesti hiki. Päätä särkee ja räkä tulvii.

Mutta siis sitä tatuointia mietin. Olen pitkään miettinyt, yli kymmenen vuotta jo. Kakarana jo luin jonkun kirjan, nimi oli jotain tyyliin 'liian kaunis perhoseksi', ellen sekoita kirjoja, luin nimittäin kaikki nuorisokirjat Rauman kirjastosta, mutta joka tapauksessa kirjassa jollakulla oli tatuoitu perhonen. Silloin halusin itselleni kaunistukseksi perhosen. Aikaa meni, ja kissat tulivat kuvioon, jäädäkseen. Kissatatuointia olen miettinyt aina silloin tällöin, mutta aina se on tyssännyt kuvan valintaan. Eikä paikkakaan tatuoinnille ole selvä.

Päätin jo että kolmekymppissynttäreillä joko otan tatuoinnin tai hyppään tandem-hypyn. Molemmat jäivät tekemättä. (Oltiin muuten Lauri Tähkän keikalla, enkä tykännyt edes silloin) Sisko on "kunnostautunut" tässä asiassa, otti ensimmäisen, tyylitellyn kissan, selkäänsä jo nuorena. Viime vuonna loppukesästä juttelin Elinalle että olen päättänyt ottaa tatuoinnin jos ja kun Ellistä joudun eroamaan. Karmea ajatus, mutta tuo hetki tuli paljon ajattelemaani aikaisemmin. Sen jälkeen Elina muistutti lupauksesta, ja ajatus oli jouluksi ottaa tatuoinnit yhdessä. Elina hakikin, jo kolmantensa, mutta minulta yhä uupuu.

Ellin kuva, se on selvä. Niistä studiokuvista, varmaankin se edestä otettu kuva jossa Elli kävelee 'luo'. Toisaalta haluaisin että tatuoinnissa näkyisi lempeä Elli, minun Ellini, ja kyseisessä kuvassa Ellin ilme on burmamaisen julkea. Se mikä eniten epäilyttää, on etten ole välittänyt oikeastaan yhdestäkään tatuoinnista joka on tehty tarkasti valokuvasta - ne näyttävät jotenkin vääristyneiltä kaikki. Toinen ongelma on paikka mihin tatuointi laitettaisiin: jalkoihin en halua mitään, en pidä jaloistani. Selkä on liian "pois" haluan nähdä Ellin itse. Rinta on liian "näkyvä" (?) vaikea peittää tarpeen tullen. Eli jäljelle taitavat jäädä vain kädet, käsivarret ja olkapäät. Miksi minusta tuntuu että tatuointi olkapäässä on jotenkin miehekäs paikka? Alavatsaan voisin ottaa myös tatuoinnin, mutta onko se jotenkin "halpa" alue Ellille?

Minulle jo suositeltiin että raumalainen tatuointipaikka on kiva ja siisti, mutta osataanko siellä tehdä kuvasta kiva tatuointi? Sellainen paikka pitäisi löytää. Kokemus kissakuvista ei olisi pahitteeksi.

Isoin MUTTA koko asiassa on se etten koskaan ole ollut hyvä päätösten tekemisessä, nimimerkillä keittiön seinät yhä pelkillä cyprokeilla kun en osaa valita väriä, materiaalia tai muitakaan ratkaisuja seinien suhteen...

P.S. edelliseen kirjoitukseen - nimiriihin on yhä kesken, ehdotuksia vaan tulemaan!

Nimiriihi

2008-03-31T10:18:00.006+03:00

Kahdet nimet prosessissa, apua tarvitaan! (tuleepa samalla vähän galluppia, ketkä tätä blogia lukevat ;-) )

Molemmille I- ja J-pennuille teema on sama "minä".
Ii:t on vähän fantasiaa, satua:
I chase dragons on yhden pojan nimi
I colour rainbows voisi olla toisen pojan nimi, siitosuroksen (cremet tekee kilppareita!)
Sitten tarvitaankin apua kahdelle muulle, tytölle ja pojalle. I catch fireflies, I climb mountains, I dive skies, I can boogie, I have a dream... Joku viittaus kuuhunkin voisi olla kiva, isän nimestä Ayungsan Moon Pagoda?

J-tytöt taitavat olla taas vuorostaan ranskaa, hmm. Idea nimittäin välähti että 'Je' on ranskaksi minä ja kun pennut kasvavatkin yhdessä, ehkä yhdistävä tekijä näissä nimissäkin olisi kiva.
J'aime ja J'adore (viimeiseen taitaa tulla aksentti?) ja sitten jotain värikästä ja kivaa, kun kerran kilpparityttöjä ovat.

EHDOTUKSIA, MIELIPITEITÄ, PLIIS ja KIITOS :)

Surullinen uutinen

2008-03-28T21:28:00.004+02:00

tavoitti minut tänään: Väinö on muuttanut kissojen taivaaseen.
Eläinlääkäri oli löytänyt suuren kasvaimen vatsasta ja Väinölle ei annettu elinaikaa kuin muutamia viikkoja. Ennen suurempia kärsimyksiä Väinölle suotiin lepo.

Vetää sanattomaksi, eihän poika ollut vielä kuin 8,5-vuotias. Ullaa ajattelen, pitkä halaus.
Nyt Väinö on siellä, emonsa kanssa. Elli sai huollettavan itselleen, sano Väinö tervehdys minulta.

Muutosten kevät

2008-03-24T22:11:00.002+02:00

Monenlaista tapahtuu, ei suoranaisesti omassa elämässä, mutta vaikuttavina kuitenkin. Veli muuttaa Viroon, Tallinnaan Niwelcon hommiin. Kämpänhaku on kovassa etsinnässä, ensimmäinen miellyttävä meni kuulemma sivusuun sinkkuuden vuoksi, toinen kun vuokrasopimusta ei suostuttu tekemään "pimeänä". Kuun vaihteessa vissiin pitäisi olla jo muutto!

Ja äsken soitti iskä, Elina on vuorostaan sairaalassa (mummu on viettänyt eräitäkin päiviä sairaalassa viimeisen vuoden sisällä). Elina kävi Timon kanssa juuri Porissa, tuli lauantaina ja lähti kotiin Vaasaan eilen sunnuntaina. Valitti että väsyttää ja vatsa on sekaisin, jano koko ajan. Patistimme kilvan lääkäriin, työpaikkalääkäri oli aiemmin vaan yhtynyt Elinan omaan veikkaukseen stressistä. Mutta ei ollut stressiä, vaan se toinen epäilty, eli diabetes. Nyt sen kanssa vaan täytyy päästä sinuiksi ja arvot tasapainoon. Itseä epäilyttää jotenkin tuo kasvisruokavalio, miten se onnistuu sokeritaudin kanssa? No, kyllä Elina sen(kin) järjestää.

Oma elämä on vaan sitä samaa, onneksikin, pystyy helpommin mukautumaan näiden sisarusten elämänmuutoksiin!

(Flunssa yrittää päästä niskanpäälle, ja olen ollut vähän pahalla päällä. Otsaryppy pitäisi nyt saada oikenemaan...)

PENTUJA

2008-03-22T10:13:00.004+02:00

Aika on mennyt siivillä pentujen kanssa touhatessa. Pikkuhiljaa alan uskoa että nämä kuusi meillä nyt ovat ja pysyvät, eli pahimmasta ollaan päästy ohi. Auran vauvat ovat jättiläisiä (280-315g) Nupun pikkuisten kilpparityttöjen (121-134g) rinnalla. Mutta onneksi syötävää riittää, kun emot asustavat samassa pesässä ja pentujen pitää vaan kääntää päätään niin aina löytyy jostain vapaa nisä.

Nyt pitäisi aloittaa nimien pähkäily. I-pentueen teema on jo melko pysyvästi päätetty, Ninelli's -nimilinjaan tulee pieni mutka, kun pennut eivät olekaan I.I.-nimisiä. Sininen tyttö esimerkiksi saanee isän kunniaksi nimen 'I am Daddy's girl'.

J-nimien kerääminen on vielä Tiian hommaa, siihen yhdyn ehkä jo tämän viikonlopun jälkeen. Elina tulee nimittäin tänään katsomaan Ukon pentuja ja ajattelin "aivoriihetä" hänen kanssaan tästä ekasta satsista :)

VIHDOIN!!

2008-03-12T08:53:00.003+02:00

Auran pennut syntyivät lauantaiaamulla 8.3. Puhelimeen ehti juuri tulla naistenpäivätoivotus, niin Auralle juttelin ettei tarvitse tehdä pelkkiä tyttöjä päivän kunniaksi. Tunnin päästä kun kolmaskin syntyvä pentu oli creme poika, aloin katua sanojani... Mutta onneksi Aura vaan pelleili, ja teki viimeiseksi vielä sinisen tytön!

Synnytys meni tosi hienosti, olen todella iloinen, ylpeä ja onnellinen Aurastani!

Emo ja pennut eilen 11.3.

Ei enää kauaa...

2008-03-05T10:16:00.004+02:00

Nuppu karkauspäivänä

Tyttöjen painot nousee käsikädessä, tänään Aura 3995g ja Nuppu 3985g. Molempien lähtöpaino oli ~2,9-3kg.

Auran vatsatanssia 4.3.

Ja taas

2008-02-29T08:25:00.002+02:00

Lotta tuli taas treffeille. Blaah. Tämä on kyllä viimeinen kerta kun Ukon kanssa ovat yhdessä, Ukosta tulee kotikonsultti viimeistään pääsiäisenä. Ei sitä väkisin saa onnistumaan, mutta kun toivoo oikein lujaa, auttaakohan se.

Igor tuotiin Suomeen pääasiallisesti Nannaa ajatellen, Ukko Lottaa. Onko tässä jonkinlainen karman laki havaittavissa...?

Toivottavasti Lotta nyt on "toimivampi" sijoitusnaaras kuin Nanna. Vai ovatko ne vaan kuten omistajansa, aina myöhässä joka aikataulusta...

TÄNÄÄN!!!

2008-02-27T10:49:00.007+02:00

Juuri äsken kolahti sähköpostiin:

"Hei,

Lämpimät onnittelut Kissa-lehden puolesta kaikille kategoria III:n voittajakissoille ja kasvattajalle! Toivoisin teiltä..."

ELI SE ON TOTTA!!!

(Kissaliitolta tuli kyllä aiemmin kutsu palkitsemistilaisuuteen "sijoittuneille 1.-3.") ROLLEYES niin lujaa tuollaisille kirjeille...

29.2.2008 liäsys: http://www.kissaliitto.fi/vuodenkissat307.php

Miten hullua pidetään jännityksessä...

2008-02-25T14:57:00.006+02:00

Auran laskettu aika n. 9.3. ja Nupun n. 20.3.

Molemmilla nyt paino noussut n. 800 grammaa. Vanha nyrkkisääntö sanoo että jokaista pentua kohden emolle tulee n. 200 grammaa painoa. Nupulla on silti vielä melkein kuukausi aikaa kasvattaa painoaan ja toisaalta en usko Auran painon enää kasvavan, harvoin ihan viimeisten viikkojen aikana tulee enää suuremmin painoa, pentujen kehitys on enemmän "hienosäätöä".

Veikkaus siis tässä vaiheessa Auralle neljä pentua ja Nupulla on kyllä varmaan enemmän vatsa-asukkeja. Tyttöjä on turha vertailla ulkoisesti, sillä siinä missä Aura on piiitkäkroppainen- ja jalkainen hoikkeliini (vasamainen) on Nuppu pieni ja tuhti töppöjalka (bulldog).

Odotuksen arkeakin koettiin eilen: Nupun maha on niin suuri ja turpea ettei tyttö enää itse uletu pesemään peppuaan. Ihmeissään oli lavuaarikäsittelystä, mutta jälkeenpäin tuntui melkein tyytyväiseltä toimituksen lopputulokseen!

Huvikseni olen arvaillut värejäkin: Auralle kaksi sinistä poikaa, lila poika ja lilakonna tyttö, Nupulle ruskeat poika ja tyttö, suklaakonna tyttö, lila tyttö ja "kiintiö" punainen poika. Sanokaa mun sanoneen ;-D

Kiukuttelua

2008-02-15T09:21:00.002+02:00

Suhteellisen usein suunnittelen Satakunnan Kansan yleisönosastolle kirjoittavani vapaana ulkoilevista kissoista. Koskaan en kuitenkaan toimerru kirjoittamaan...

Viikko-pari sitten, kun yöllä oli tuiskuttanut lunta oikein kunnolla, kuistin ulko-ovikin oli saanut sokerikuorrutuksen. JA SIINÄ SITTEN KELTAINEN NORO VALUMASSA OVENPIELTÄ PÄÄTYEN PORTAALLE KULTAISEEN LÄTÄKKÖÖN! Voi PERKELE!!

Tämä ei ole mitenkään ensimmäinen kerta, myös ulkosaunani ulko-oven pielet tuoksuvat usein epämiellyttävälle KISSANKUSELLE :((

Minulla on kuusi sisäkissaa. Ne eivät edes kesäisin ulkoile vapaana, ei tulisi mieleenikään altistaa kultiani kissavihaajille ohikaahaavissa autoissaan... saati hulluille vapaana liikkuville eläintenmyrkyttäjille.
Minä en siis kissalaumani kanssa häiritse naapureita, mutta naapurit kyllä häiritsevät minua, kun heidän kattinsa käyvät kusella JA PASKALLA tontillani. Pihaltani olen löytänyt useammatkin pienet ruskeat kasat, peittämättöminä, paljaalta nurmikolta tai lumihangelta, yleensä ikkunoiden luota, kai nämä villit ja vapaat ovat käyneet "lällättämässä" vangituille lajitovereilleen.

Yhden kissoista tunnistan jo, mustavalkoinen kolli, ja sitä epäilen tästä keltaisuusongelmasta - olen useamman kerran ajanut sen pois saunankuistilta. Viime syksynä taisin uhata ampuakin sen, kun kiikkui linnunpöntön katolla...

Mikä perkele siinä on että lemmikkejä pitää päästää vapaaksi? Kissa on vapaa vaeltaja ja sitärataa. Kun asutaan kylkikyljessä kuten Uudellakoivistolla tehdään, ei ole kyse kissan vapaudesta, vaan naapureiden häiritsemisestä. Enää en viitsi edes yrittää istuttaa yrttejä eteläiselle talonpäädylle, kun joku kissa on ottanut siitä vakiopaskalaatikkonsa, ja jo useana vuonna surin kun pienet sirkkalehtiset taimet oli nätisti kasattu ruskean läjän päälle. C'est cuisine?

Mikä avuksi? Kissa kiinni, boksiin ja Santaselle. Ehkä jonain päivänä vielä sen toteutan, nyt tyydyn potkimaan hiekkaa kissan perään...

Parisuhde

2008-02-11T16:45:00.001+02:00

Neuvottelua

En anna!

Antaisit ny...

...ja kanta-askel takaisin...

2008-02-10T12:05:00.001+02:00

Ei onneksi pelkästään korkealentoa, alkoi jo pelottaa milloin tullaan ryminällä alas... Lotalla alkoi taas kiima, ei ollut Ukko onnistunut sillä kertaa. Lotta palasi siis saunalle jälleen, Tuomas kyllä oli epäillyt että kissa halusi vain s*xiä, toivottavasti ei nyt kuitenkaan, vaan olisi tosi kyseessä.

Aura ja Nuppu ovat vahvasti kantavana, varsinkin Aura jolla on KOKO ajan nälkä ja AINA keittiössä liikkuessani se kirkuu ruokaa. Kuukauden päästä nähdään miten suuri osa vatsastaan on muuta kuin pentuja... Nuppu on tasaisen paksu, oikea maatuska, joten vaikea arvailla pentumääriä tästäkään tulevasta emosta.

"Ei pöllömpi viikko"

2008-02-03T12:06:00.001+02:00

...sanoi ystäväni Tiia.

Keskiviikkona tuli Burmakissan Ystävät ry:n Vuoden Burma 2007 tulokset:
Molla paras burma-aikuinen ja

NINELLI'S PARAS BURMAKASVATTAJA!!!

Uskomaton voitto, odottamatonkin, sillä jo kolme vuotta olen jäänyt aina kakkoseksi, enkä tänä vuonna jaksanut enää muiden tuloksia tarkemmin laskeskella, kun ajattelin että aina sitä joku parempi löytyy... Neljä kategoria -voittoa ja yksi tp, niillä revittiin tämä titteli. Kolme KP-tulostahan saatiin heti viime vuoden ensimmäisestä näyttelystä, joten olisi tuota voinut jotenkin aavistellakin... Joka tapauksessa

lauantaina 17.5. juhlitaan Pirkkahallissa!!

Mutta kuten otsikko kertoo, muutakin hyvää tapahtui tällä viikolla, kävimme nimittäin perjantaina Vammalassa Merjan vastaanotolla ottamassa selvää Auran juupas-eipäs -tilanteesta. Merja varoitteli etukäteen että hänen "lehmäultransa" ei ole tarkin mahdollinen vehje ja ettei hän näe omiltaankaan sikiöitä ennen kuin neljä viikkoa on täynnä. Auralla oli 4 viikkoa ja kaksi päivää ja komeita mustia palloja siellä lillui! Yhden sikiön sydänläpätkin löysivät "tutkaan", eli elämää on! Määrää ei lähdetty edes laskeskelemaan, useampi pallukka löytyi ja se riittää minulle.

Eli

Ukko osaa p*nna!!!!

Minulla oli mukana myös Nuppu, josta varovasti Merjalta kysyin että onnistuisiko sitäkin tutkia, vaikka raskausviikkoja on vasta 2 ja 6/7-osaa, että omapa on häpeäni jos mitään ei näy. Mutta SAMANLAISIA MUSTIA PALLOJA näkyin Nupunkin masussa, pienempiä vaan!

Ninelli's kirous on murrettu, meille tulee pentuja!!!

Nyt saa Lordi hyvillä mielin palata kotiinsa.

Seuraavaksi jännitämmekin sitten Lottaa, onko Ukko ollut yhtä taitava äkäpussin suhteen. TOIVOTTAVASTI, saataisiin tämäkin projekti päätökseen ennen Aliisan seuraavaa suurta koitosta, käykää kurkkimassa blogistaan: http://tee-se-itse.blogspot.com/

Ollakko vai eikö olla?

2008-01-27T12:32:00.001+02:00

Samaa ympyrää kierretään: tuleeko pentuja vai eikö tule, osaako Ukko hommansa, odotetaanko pentuja, eikö vai juuko vai...

Aura pääsi Ukon kanssa reffeille ihan hetken mielijohteesta, tai oikeastaan kun 'kypsyin' totalt neidin kiimapissoihin. Kiima alkoi juuri kun olin lähdössä Ouluun pariksi päiväksi, ja Ukko olisi joutunut olemaan saunalla kohtalaisen yksikseen. Aura sisään ja omistaja Ouluun.

Ikinäkään en olisi kuvitellut että Ukko jotain osaa, kun aiemminkin on touhunsa ollut niin haparoivan oloista, mutta nyt, vähän reilun kolmen viikon päästä, ihmettelemme näitä:

Paluu arkeen

2008-01-08T14:00:00.000+02:00

Loma on tehnyt hyvää!!
Huomenna palaan taas töihin, ja edellisen tekstin angstit on vähän helpanneet. Potkimaan en itseäni sentään huomenna aamulla joudu jotta lähtisin töihin, mutta kyllä se v*ttaa kun kello (puhelin) herättää neljältä aamuyöstä.

Lomalla en ole tehnyt mitään. Keittiö on yhä yhtä keskeneräinen kuin oli marraskuussa. PAH, jos minä pystyn tässä elämään, on muidenkin vain opittava elämään sen kanssa. Toisaalta kuten joku viisas sanoi, ehkä "elämän sekasorto" selkenisi, kun ympärilläkin olisi siistiä ja harmonista.
Kuulostaako minun maailmaltani, juupa-juu...

Olen miettinyt uuden vuoden lupauksia. Tipaton tammikuu on nyt jo tuhottu hmm, tänään on kahdeksas päivä, niin kahdeksana päivänä (lomalla saa nauttia!). Laihtumistakin voisi ajatella että vaatteet mahtuisivat taas kiinni ilman että ahistaa, mutta kun ruoka on niin hyvää, ja suklaa ja karkit ja... Joten luulen että jäljelle jää vain liikunnan lisääminen. Isä olisi ainakin tyytyväinen ;-) Kävellen töihin, paitsi jos on noita viiden aamuja (kuten seuraavat kahdeksan työaamua...) ja kävellen kauppaan ja postiin. Voihan sitä ainakin pitää mielessä!

Toinen tarpeellinen uuden vuoden lupaukseni itselleni, ja määräykseni, on että opettelen sanomaan 'KIITOS' useammin. Niin usein se vaan 'unohtuu' tai huomaamatta jää sanomatta, kuitenkin itseäkin lämmittää kun joku nätisti kiittää kyydistä tms jotain ihan pientä ja tarpeetonta, periaatteessa ei-kiitosta-tarvitsevaa. Niin usein kuitenkin on riippuvainen ystävistä ja pienistä palveluksista, ja vaikka niitä arvostaakin, se kiitos jää sanomatta. Tässä asiassa lupaan pitää lupaukseni!

Uusi vuosi, uudet kujeet?

2007-12-29T11:41:00.001+02:00

Joulu tuli ja meni, siskon kanssa vietettiin paljon aikaa, ja muutenkin perheen. Minulla on talviloma, olosuhteiden pakosta eli Poriin ei ole lentoja välipäivinä, ja töihin palaan vasta 9.1.
Mutta kun tökkii.

Pidempään on ollut jo fiilis että jotain tarttis tapahtua, joku iso muutos, ei tää voi olla vaan tässä. Varmaan Ellin poismeno osaltaan on aiheuttanut tympääntymistä kissa-juttuihin, eikä sekään auta ettei pentuja ole edelleenkään tulossa. Keskenjääneet remontit aiheuttaa kaaoksen tunnetta kotona, ja töihinmeno on niin tervaista ettei kestä enää.

Toisaalta ärsyttää kun ajatukset pyörii vaan rahan ympärillä: jos olis rahaa niin sitä ja sitä vois tehdä. Siis mitä vois tehdä? Hommata remppamiehen tekeen tämän paskan kerralla kuntoon, keittiön ja työhuoneen, mutta kuka päättäisi mitä se remppamies sitten tekisi, en minä ainakaan. En jaksa ajatella millainen tasosysteemi tuohon aukkoon keittiön ja olohuoneen välille pitäisi tulla, en jaksa pähkäillä onko tietokonehuoneen katto ja lattia samalla etäisyydellä toisistaan seinän vieressä ja oviaukon luona. En jaksa, viitsi, ei kiinnosta. Ja mistä ne rahat tähän kaikkeen... Ei mistään, paitsi töitä tekemällä, ja työt taas tökkii.

Mitä jos vaan ottaisi kissat kainaloon ja muuttaisi vuokrakämppään, jonnekin valmiiseen, neutraaliin, ongelmattomaan? Ja alkaisi vaikka työttömäksi! Pärjäisköhän sitä?

Kun en mitään muutakaan työtä osaa kuin tämän nykyisen, ja sitä en halua Suomessa tehdä, on lentoala niin persss tällä hetkellä. "On hienoa olla kultapossukerhon jäsen". Sitä ei lentokentiltä enää löydy. Ollaan työnantajalle vain kuluerä; lentoyhtiölle tunaroivia, ei-mistään-mitään-tietäviä ja ainakin ammattitaidottomia maalaisia, joille ei kuulu mitkään edut, sillä emme ole heidän työntekijöitään. Lentokenttätyöntekijä rinnastetaan tänä päivänä matkatoimistotyöntekijään, siinä kun tulee etuihin. Lentolippu edestakaisin Kokkolaan yhdellä ja samalla (tosi rakkaalla) lentoyhtiöllä olisi maksanut minulle henkilökunta-alennuksineen 148 euroa ja rapiat, joten repikää siitä kaikki kateelliset!

Mahtaisikohan Antilla olla Prismassa kassan paikkaa auki, sitä osaisin varmaan tehdä, tai ainakin oppisin nopeasti?

Syntymäpäiväsankareita

2007-12-16T16:26:00.001+02:00

Armas ja Matami täyttivät jo 11-vuotta 3.12.!! Tässä sisarusten täydellistä harmoniaa.

Molla täyttää tänään viisi vuotta ja juhlistaa päivää rennosti tyttärensä Nupun kanssa.

Aikansa kutakin

2007-12-11T11:06:00.000+02:00

Sarilta tuli tekstari: "Igorin leikkausaika 19.12. klo 9".

Erään aikakauden loppu siis toisin sanoen. Tai no, loppu ja loppu, Iksuhan jatkuu Nupussa ja Lotassa, Sinnissä, ja nyt varmaan näissä Valentinankin pennuissa sillä Maria pitää ruskean tytön itsellään. Ja onhan sinne Ouluunkin vielä tulossa ne vuodenvaihdepennut...

Eli kolme vuotta siitä on, kun käänsin kelkkani. Pikkuhiljaa osa porukasta alkaa antaa minulle anteeksi pahan tekoni; olen löytänyt muutamia jotka jopa ymmärtävät valintani, mutta myös muutama pettymys, tai oikeammin ihmetys, on kohdannut. Paljon voimakkaita tunteita Igor on kuitenkin herättänyt. Ja poika itse on täysin tietämätön tästä hälystä ;-)

Ainoa pettymys minkä minä olen tämän pojan tarinassa kohdannut on se etteivät ne Nannan kanssa tehneet pentuja. Tämä oli se suunnitelma nro yksi, mutta kuten niin moni muukin suunnitelma kasvatuksessani, ei sekään toteutunut. Vieläkin kaihertaa, että jos Nanna ennen tuota yhdeksättätoista aloittaisi kiiman...

Kasvatuksen lisäksi sain Igorissa toisenkin riemun: sain vedettyä mukaan kissamaailmaan Sarin, ja pysyimme tiiviissä yhteydessä Eristäjänmutkan porukan kanssa, vaikka kilometrit välissä olivatkin kasvaneet. Suurkiitos kaikesta, yömajasta, pitopöydästä, lämmöstä, välittömyydestä, ystävyydestä jota aina kokee kun siitä ovesta astuu sisään! Turun kodiksikin sitä voisi kutsua, sillä yhtä perhettähän jo olemme!
Ehkä juuri siksi Igoria vähättelevät tai jopa parjaavat kommentit ottavat niin syvälle, kun tuntuu että osa sanoista kohdistuu tähän omaan henkilökohtaiseen suhteeseen Igorin perheen kanssa. Onneksi Sari ja Toni ovat järkeviä, eivätkä pahat puheet ole Igoria mitenkään heidän silmissään vähentäneet - päinvastoin väittäisin jopa!

Pian Igor pääsee taas vapaasti hoivaamaan talonsa tyttöjä, ja me jäämme innoissamme odottamaan kuka tekee Iksusta ekaksi TUFFAN!!

Porin näyttely

2007-12-07T08:45:00.000+02:00

Nyt pitää kiirettä!
Kansainvälinen kissanäyttely Porissa, Länsi-Porin koululla, tulevana viikonloppuna ja järjestelyt alkavat jo tänään. Aliisan kanssa hoidetaan toimihenkilö- ja talkooruokailua, ja on siinä kaikenlaista huomioon otettavaa. Vastuullani ovat myös tuomarit, heidän kuljetuksensa, majoitus ja ruokailut.

Näyttelyssä pitäisi lisäksi ehtiä vähän keskittymään Mollaan ja Ninelli's kasvatuksenkin mainostukseen, nuoruuttaan uhittelevaan Ukkoon ja Kristiinan Lordinkin ajattelin tuoda näyttelyyn uutta kotia etsimään. Tiia tulee Pepin kanssa myös, ja paljon on muitakin tuttuja joiden kanssa haluaa vaihtaa kuulumisia. Sari tulee yöksi, onneksi sen takia ei tarvi kauheasti siivota ;-)

Muutamia ruokatilauksiakin pitäisi muistaa pitää mielessä ja parit paperit antaa Pohkisin toimihenkilöille eteenpäin prosessoitaviksi, mm. Ukon Champion-paperit.

ELI, jos en muista, huomaa, tajua, ota hihasta kiinni ja ilmaise itsesi!

Luomisen tuskaa

2007-12-01T13:37:00.000+02:00

Neljää Ninelli's -naarasta on yritetty tässä syksyn aikana astuttaa, eikä kenelläkään onnistu! KÄSITTÄMÄTÖNTÄ, alkaa hermo mennä!
Nuppu, Lotta, Lulu ja Nanna, ovat kaikki treffailleet eikä kenellekään ole pentuja tulossa, blaah! Vaikka vika taitaakin olla kolleissa, eikö se aina ole niin ;-)
No Lordi on vielä kokematon, mutta Ukko saisi pikkuhiljaa oppia homman! Nanna on taas liian suuri naaraaksi, kollit ei uletu!! Ongelmansa siis kullakin...

Iksu sentään onnistui lasten teossa, ja saatti maailmaan kolme suloistakin suloisempaa Arkhitekton pentua.

Kuva Toni Kähkönen.

Luopuminen

2007-11-27T14:04:00.001+02:00

Miksi luopuminen on niin paljon vaikeampaa kuin unohtaminen?

Lunta

2007-11-18T12:12:00.000+02:00

ja unta. Koko talo elää jotain horrosvaihetta, ketään ei huvita kuin syödä ja nukkua. Töihin on pakko mennä, mutta kotiin tultua ei ole pakko enää mitään.
Kaaos valtaa taloa ja pihamaata, kai tälle kaikelle pitäisi jotain tehdä ennen kun tulee oikeasti pysyvä lumi ja JOULU. Kenties siitä voisi ottaa suunnan...

Pakko

2007-11-14T10:33:00.000+02:00

on elämän jatkua. Niin elävät tekevät.
Onneksi Molla oli vähän kipeänä, joutui murehtimaan jotain muutakin. Antibiootti puri lopulta ja Ruotsiinkin päästiin. Reissu oli todella mukava, ajatukset olivat aivan muualla kuin murheissa. Vielä perjantaina ennen matkalle lähtöä laitoin vaistomaisesti ruokaa seitsemään kippoon, ja ihmettelin miksi yhdestä kiposta ei tule kukaan syömään... Ihan elävästi näen vielä Ellin täällä kotona, liikkumassa, tai istumassa tuossa työpöydällä vieressä kun kirjoittelen tätä. Mutta toisaalta, se ei ole paha asia!

Hell and back

2007-11-06T10:33:00.000+02:00

"If you're walkin' thru hell, keep on walkin'"

Tätä noudattaen... elämän on jatkuttava.

Autio metsä

2007-11-01T10:05:00.000+02:00

Vieraskirjan sanoin: "Kun suuri puu kaatuu, metsässä on pitkään autiota."

Tällä hetkellä tunnelma on jämähtänyt siihen kaatumisen jälkeiseen hetkeen, jolloin on aivan hiljaista, ilmassa lentää vain pölyhiukkasia, mutta muuten mikään ei liiku eikä kuulu mitään ääniä. Siltä nyt tuntuu.

Ikävä

2007-10-31T09:53:00.000+02:00

Sydämessä on reikä.
Niin suuri, ettei sitä kukaan paikkaa. Ei kukaan, koskaan.
Ei sitä reikää.

Eihän tuo lauma osaa edes lohduttaa.

Ikävä alkaa hiipiä mieleen, pakko se on uskoa. Reikä on, ja se on iso.

Aikaa, hiljaisuutta

2007-10-30T09:12:00.000+02:00

Ystävät, nyt tarvitsen aikaa.
Antakaa olla, pikkuisen aikaa.

Paljon jännitettävää!!

2007-10-28T12:06:00.000+02:00

Kissojen maailmannäyttely on meneillään Bratislavassa. Kaijan ja Markuksen Roosa-tyttönen menee paneeliin, ja kotona heikkopäiset jännittää...

Vielä enemmän jännittää Igorin ja Arkhitekton Valentinan pennut, niidenkin pitäisi syntyä tämän viikonlopun aikana. Voi kun kaikki nyt menisi hyvin, ja tulisi terveitä lapsia. Ultra oli näyttänyt kolmea pentua, mutta ultratulos ei koskaan ole 100% varma...
Igorhan on parhaillaan Oulussa seuraavaa äiti-ehdokasta tapaamassa, jännä nähdä tuleeko sinne Iksun neljännet pennut tämän reissun tuloksena...

Torstaina-perjantaina vielä jännitti Ukon ja Lotan treffit että joko tulisi vauvoja meillekin, mutta nyt on se jännitys jo vähän laantunut: täysosumaa ei ilmeisesti vieläkään saatu, vaikka nuoripari kovin pari päivää yrittikin.

Mutta nyt siis jännittämään Roosaa!! ONNEA!!

Deja vu

2007-10-26T12:43:00.001+03:00

Miten niin elämäni polkee paikoillaan...? Otsikko voisi olla jälleen Kissalapsia tehdään ja eläinlääkärillä...
Touhussa tällä erää Lotta ja Ukko. Kun vaan Ukko nyt löytäisi sen niin, kröhöm, tiedättehän, niin saataisiin VIHDOIN kissalapsia!!
Ja eläinlääkäriinkin jouduin kiiruhtamaan perjantain kunniaksi, kun Molla perhana lauloi äänensä käheäksi. Viikon se lau-lau-lauloi ja karjui kiimassaan, sitten meni ääni ja nyt hengitys on krohissut pari päivää. Tila ei edennyt eikä parantunut, eikä Molla ole mitenkään flunssaisen oloinen, mutta tietäen Porin päivystystilanten (päivystyspuhelin ilmoittaa lähes joka viikonloppu että "eläinlääkäripäivystystä ei pystytty järjestämään") en halunnut riskeerata, ja onneksi Erkiltä löytyi meille sopiva väli. Keuhkoissa kohisee, antibioottipiikki ja 10 päivän kuuri, kyllä se siitä, kun kuumettakaan ei ollut kuin nimeksi.
Jep, remppakin polkee paikoillaan, mistä saisi energiaa ja inspiksen sen jatkamiseen...?

Eläinlääkärissä

2007-10-23T22:40:00.000+03:00

Käytiin Merjalla hakemassa Auralle mikrosiru, rabiesrokotus ja passi. Mietin pitkään että otanko Auralle passia, mutta kyllähän sitä tytön kanssa varmaan joskus tulee joku Tallinnan reissu tehtyä, niin onpa sitten valmiina ja mikrosirumerkinnät jne jo valmiiksi kunnossa. Aura vinkaisi kun sille laitettiin rabies. Ok, eli ihan hyvältä näyttää (olin leikannut kynnet odotushuoneessa varmuuden varoiksi). Noh, sitten siihen isompaan urakkaan, mikrosiruneula kun ei ole mikään neula, vaan muistuttaa lähinnä naskalia. Aura tajusi kun otteeni tiukkeni että nyt tulee jotain vielä hurjemaa, ja yritti pari kertaa potkia takajaloillaan itseään irti. Rääkäisy peläytti itse Aurankin, sillä ääni oli todella kova! Mutta mikrosiru oli nahan alla ja toivottavasti pysyy! Nyt on tyttö täysin valmis pennuille, ehkä astutan tyttösen jo tammikuussa, kun se on Mollan perässä oppinut merkkaamaan kiimassa...
Armaskin oli reissulla mukana, sen on perusrokote vanhentunut jo tammikuussa, ja ajattelin että päivitetäänpä pojankin rokotustilanne, vaikkei se minnekään ole menossa mutta jos meille sattuisi tässä talven aikana pentuja tulemaan. Armas oli niin vanha herrasmies kuin saattaa: antoi leikata kynnet odotushuoneessa, ei kommentoinut rokottamista mitenkään ja kiltisti otti Auran kanssaan takaisin samaan isoon boksiin jossa lääkäriin tulivatkin. Varaboksi sai jäädä autonperään missä oli tulomatkankin.

Kerrankin oli tunne että on minulla ihan kilttejä kissoja!

Ystäviä, vaarallisia aineita ja syntymäpäiviä

2007-10-18T23:16:00.001+03:00

Viime viikonloppuna kävin Turussa. Paluumatkalla mietin miten ihanaa on, kun on olemassa ihmisiä, joiden kanssa voi olla täysin oma itsensä: höpöttää kaikesta mikä mieleen tulee, ja ihan niin paljon kuin mieli tekee. (Mahtoivatko muut saada edes suunvuoroa?) Huhu kertoo että juttu oli loppunut vasta puoli seitsemän aikaan aamulla, tosin eräs nukahti taas kesken lauseen sohvalle... Kiitos ystävät, oli rentouttavaa!

Tiistaista torstaihin olin kurssilla Vantaalla, "päivittämässä" vaarallisten aineiden kuljetustarkastuslupani. Vielä ei tiedä tuliko tentistä vaadittavat 85%, radioaktiiviset menee vähän yli "hilseen", mutta eiköhän näiden parissa vietetä taas seuraavat kaksi vuotta.

Ja tänään juhlimme C-pentueen 8-vuotissyntymäpäivää! Pitkästä aikaa kävin tervehtimässä Kerttua ja Väinöä, Ullaa ja Mikaa. Synttärisankarit ottivat minut vastaan viileähkön tuttavallisesti, selkeästi näki että pienissä päissä surisi: "Tämä on tuttu haju, mutta mistä ihmeestä....?". Kuperkeikka täällä kotona jäi ilman herkkuaan, kun tulin kotiin vasta pimeän laskeuduttua, ja muutenkin lokakuun lopussa jos alkaa grillaamaan kasslerpihvejä keskellä pihaa, naapurit voisivat todeta viimeisenkin ruuvin irronneen päästäni ;-)

Väinö 8-vuotta

Kissalapsia tehdään taas...

2007-10-09T09:17:00.000+03:00

Touhussa jälleen Nanna ja Igor. Kuinkakohan monetta kertaa?? Kukaan, edes Maikki, Sari tai minä, ei varmasti enää ole laskuissa mukana kuinka monensilla treffeillä tuo kaksikko on. Nuoret oli alle vuoden vanhoja molemmat kun ensimmäistä kertaa treffasivat. Kun reissu ei tuottanutkaan sillä kertaa tulosta, päätettiin lähteä Kempeleeseen hakemaan Nannalle Champion-titteli ennen astutusta. Sitten koko syksy ja talvi reissailtiin, milloin Igor tuli Poriin, milloin Nannan kanssa ajeltiin Turkuun. Keväällä, kun edelleenkään ei pentuja näkynyt, päätettiin ilmoittaa Nannakin Tallinnan näyttelyyn hakemaan IC-titteliä samalle reissulle kuin Igorkin. Ja taas jatkettiin lastentekoa.

Kuka enää muistaa oliko se sinä kesänä vai seuraavana, kun Nanna kävi vieraissakin, Boris oli tosin liian nuori ja kokematon meidän kokeneelle naiselle, ei tullut pentuja silläkään kertaa. Jatkettiin Igorin kanssa treffailua, mikä sujuukin kaksikoltamme jo vanhan kaavan mukaan: Nanna esittää vaikeasti saatavaa ensimmäisen viisi minuuttia, sitten leikitään 15-20 minuuttia esileikkejä ja n. puolen vuorokautta koitetaan sitten sitä itse hommaa. Näin se menee kuin elokuvissa, mutta lopputulos on aina yhtä laimea.

Viime talvena sitten haettiin Romeo Hämeenlinnasta koittamaan meidän juuliaa, mutta siitä meinasi tulla vain verilöyly, ehkä sheaksperiläisessä tarinassa se kuului asiaan... Alkukesästä oli Niilon vuoro, mutta se kilttipoika alistui Nannalle täysin ja pariskunta LEIKKI läpi treffien.

Loppukesällä Nanna uhrattiin harjoituskaveriksi Ukolle, nuorelle pojalle joka tarvitsi varman nakin, edellisen kiihkeän naiskokemuksensa jälkeen. Yritys oli pojalla kova, mutta vielä oli vähän haparoivat nuorenmiehen otteet - ei tulosta.

Tarkoitus oli ihan jatkaa tuota Ukon kanssa treffailua, mutta kun Sari muutama viikko sitten jutteli että Igor on alkanut kuseksia kotonaan ja huutaa yöt läpeensä, eli edessä on leikkaus jo ehkä ennen talvea, heräsi epätoivoinen tarve yrittää meidän mission impossiblea vielä kerran. Onhan Igor Suomeen tuotu nimenomaan Nannaa ajatellen, ja kaikki tuossa pariskunnassa sopisi toisilleen: ulkonäöllisesti täydentävät toisiaan upeasti, luonteissakin on molemmilla toisilleen annettavaa ja sukutaulut ja taustat on varta vasten toisiinsa sovitettu.

Siellä ne nyt ovat, saunalla. Nannan piti huitaista Igoria pari kertaa tassulla kauemmas, mutta jo muutamassa minuutissa juostiin lauteita ylösalas peräkanaa. Parin tunnin päästä kävin vilkaisemassa nuortaparia ovenraosta: Nanna makasi tyytyväisenä Igorin pesässä ja Igor istui lattialla ja tuijotti haltioituneena OMAA NAISTAAN!

Kuva treffeiltä nro 4 tai 5 tai 6 tai... tällä kertaa Turussa

Lemmikkimessut 7.10.

2007-10-07T10:53:00.000+03:00

Satakunnan eläinsuojeluyhdystys järjestää tänään Porin nuorisotalolla lemmikkimessut. Satakissallakin on siellä osasto, viitisen kissaa esillä. Iltapäivällä ajattelin piipahtaa, vähän ennen sulkuaikaa niin olen apuna purkamisessa, kun en aamulla viitsinyt raahautua pystyttämään.

Vihdoinkin pääsen myös eroon Seinäjoen (03/07) voittoruuista, meilasin jo aikoja sitten ko. eläinsuojeluyhdistykseen että haluaisin lahjoittaa kissanruokaa, mutta kukaan ei ole palannut asiaan. Nyt ruuissa on jo päiväyskin mennyt, mutta kai ne avaamattomina pusseina kelpaavat. Olen aika fedup paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen, tai oikeastaan heidän saamattomuuteensa, mutta toisaalta ei saisi valittaa, kun itsellä ei ole energiaa mennä toimintaansa mukaan. Mutta tosi pientä ja näkymätöntä on toimintansa joka tapauksessa! Ehkä Satakissassa keksittäisiin joku tapa auttaa heitä!

http://satesy.fi

Remontti-Reiska

2007-10-06T21:12:00.000+03:00

Lasikuitutapetti riistetty seinästä. Käsiä kirvelee, niinkuin niissä olisi lasikuitua...
Jossain vaiheessa yksi rystynen aukesi, huomasin kun kummastelin punaisia pilkkuja seinässä ;-) No, jatkoin hommaa ja kititsin naulanreiät ja seinälevyjen saumat, niin samalla tuli laastaroitua rystynenkin. Pitäisikö lämmittää sauna?

Bloggausta?

2007-10-06T18:21:00.000+03:00

Miksi ihmeessä blogi? No kun se on kiva!
?häh?
Olen itse lukenut pariakin blogia tässä viime aikoina (esim. Veskun Ameriikan valloituksesta ja Senjan ihania kissajuttuja) ja minusta on hauska lukea ihmisten elämästä, tosin vain tuttujen ihmisten, ventovieraat ja heidän menonsa ei jaksa kiinnostaa...

Olen myös ollut ihan extremely busy viime aikoina, en ole ehtintyt soitella ihmisille takaisin vaikka kännykkään olisikin 'puhelut tullut' merkki jäänyt. Ylipäänsäkin, jos on tärkeää asiaa, laittakaa ihmiset tekstari jos en vastaa puheluun juuri kun tavoittelitte!

No mutta tässä sitä sitten harjoitellaan blogin pitoa, saas nähdä mitä tästä tulee!

Menen takaisin repimään (nyppimään) lasikuitutapettia seinistä. Ei muuten ihan kivaa hommaa (lastulevypinnasta irtosi helpolla, mutta tuosta gyprocista, auts, rystyset on verillä...)

Tilanne 4.10.

Tässä on vasta aloitettu 6.9.